tiistai, 10. marraskuuta 2009

Miksi olen politiikassa

Olen koko elämäni ajan ollut kiinnostunut minua ympäröivistä ilmiöistä sekä tapahtumista. Yläasteella sekä vielä lukion alussa pääasialliset kiinnostuksen kohteeni oli historia filosofian sekä uskonnon ohella. Heräsin poliittisesti 18-vuotiaana 2006 presidentinvaaleissa. Olin tyytymätön Tarja Halosen persoonaan sekä hänen tapaansa hoitaa valtakuntamme ykkösvirkaa. Mielestäni kireä muumimamma ei ollut sopiva henkilö tähän tehtävään. Valitettavasti koko kansan presidenttimme sai toisen virkakauden, mikä herätti ensimmäisen kerran ajatuksen itsekin ryhtyä poliitikoksi. Vuoden 2007 eduskuntavaalit ja perinteisten oikeistopuolueittemme vasemmistolaistuminen sekä hampaattomuus vihreiden sekä rkp:n edessä hallitusohjelmaa kirjoittaessa, oli viimeinen pisara. Liityin 2007 syksyllä Perussuomalaisiin.

Elämäni myllerrykset veivät minut 2008 syksyllä opiskelemaan Vaasaan kauppatieteitä. Vasta muutettuani Vaasaan aktivoiduin varsinaisesti Perussuomalaisissa. Sain lisäksi ensimmäiset luottamustehtäväni ensiksi Etelä-Pohjanmaan ps-nuorten puheenjohtajana ja myöhemmin ps-nuorten valtakunnallisen järjestön hallituksen varajäsenenä.

Pyrin politiikassa puolustamaan suomalaista kulttuuria ja elämäntapaa. Haluan Suomen ajavan tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa, koska Suomi ei ole koskaan ollut eikä saa koskaan tulla maahanmuuttomaaksi. Maassamme on ollut 800v kristillis-länsimainen yhtenäiskulttuuri, jonka toivon säilyvän myös tulevaisuudessa. Monikulttuurinen kokeilu Suomessa tulee väistämättä johtamaan monirikolliseen ja monikonfliktiseen yhteiskuntaan. Tämä kehitys on pysäytettävä vielä, kun se on mahdollista. Länsi-Euroopan esimerkit osoittavat, mihin massiivinen siirtolaisuus ja vieraiden kulttuurien edessä matelu johtaa. Varsinkin muslimien kotouttamisessa vaadin ankaraa linjaa. Meidän ei tarvitse tulla yhtään islamia vastaan kristillispohjaisessa yhteiskunnassamme. Minareeteissa kaikuvat rukouskutsut sekä burkhissa kulkevat naiset suomalaisilla kaduilla eivät edusta sellaista Suomea, jonka vuoksi veteraanimme taistelivat.

Kannatan myös sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Tämän vuoksi pohjoismainen hyvinvointivaltio on säilytettävä myös tulevaisuudessa. Ehtona on oltava kuitenkin se, että suomalaisten edun on tultava aina ensin sosiaali- ja terveyspalveluita järjestettäessä.. Kulttuuripolitiikassa meidän on palattava Kalevalan sekä Sibeliuksen henkeen. Meidän on hylättävä postmoderni pinnallisuuteen sekä kerskakulutukseen perustuva elämänmalli.

Vastustan tiukasti Euroopan syventyvää integraatiota. Euroopan Unioni on etulinjassa tuhoamassa Suomen itsenäisyyttä sekä kulttuuriamme. Lissabonin sopimus on askel väärään suuntaan, sillä se kiihdyttää vallan keskittämistä ilman kansojen hyväksyntää hallinnoivalle komissiolle, jonka jäsenillä ei ole mitään kosketusta todellisuuteen. Lissabonin sopimuksen myötä Suomea sitoo myös laillisesti Euroopan Unionin perusoikeuskirja, joka johtaa suvaitsevaisuusdiktatuuriin koko Euroopan alueella. Mikä tahansa EU:n eliittituomarien maailmankuvan vastainen kannanotto voidaan nähdä vihapuheena tämän paperin tullessa voimaan.

Huolimatta vakavista haasteista sekä uhista suomalaista elämänmuotoa kohtaan, suhtaudun tulevaisuuteen optimistisesti. Uskon terveen sekä kansan tahtoa noudattavan politiikan voimaan yhteiskunnallisten ongelmiemme ratkaisemisessa. Tulen laittamaan itseni 100 % likoon tässä kamppailussa. Sen olen velkaa sekä veteraaneille että tuleville sukupolville.