Sveitsin minareettikielto on poikinut mielenkiintoista keskustelua myös Pohjalaisen mielipidepalstalla. Kiistan aiheeksi joutuneet minareetit ovat kuitenkin vain sivujuonne keskustelussa Euroopan kristillisestä identiteetistä.
Lähiviikkoja ovat varjostaneet Egyptissä sekä Malesiassa tapahtuneet kristillisen vähemmistön sekä valtaväestömuslimeiden vakavat kahnaukset. Malesiassa muslimit ovat raivostuneet kristittyjen oikeudesta käyttää Allah-nimitystä Jumalasta. Tämä on johtanut useisiin polttopulloiskuihin vähemmistökristittyjä vastaan. Egyptissä on puolestaan käynnissä ennenäkemätön väkivallan kierre koptikristittyjen sekä muslimien kesken.
Euroopan islamkeskustelulle näille epäonnisilla tapahtumilla on suora yhteys. Kysymys on, miten maanosamme pystyy välttämään sisällissotamaisen tilanteen, joka on Lähi-idässä sekä eräissä Aasian maissa eri uskonnollisten yhteisöjen kesken?
Islamilaisen ja kristillisen kulttuurin välisellä konfliktilla ei juuri ole teologista ulottuvuutta lukuun ottamatta fundamentalistien ylilyöntejä molemmilla puolilla. Kyse on pikemminkin satavuotisista yhteiskunnallista traditioista ja arvoista, jotka eroavat toisistaan valtavasti. Kristillinen kulttuuri syntyi vapauttamaan yksilön syntyperänsä, sukupuolensa sekä varallisuutensa mukaisista rajoitteista. Kristinuskosta tuli lopulta valtakunnan uskonto sorrettujen liikehdinnän lisäksi, joka leimallisesti näkyy länsimaiden ihmisoikeuksia sekä demokratiaa kunnioittavassa yhteiskuntakulttuurissa.
Islam puolestaan on alusta alkaen ollut valtaeliitin liike, jolla on vaikeuksia erottaa maallista ja taivaallista regimenttiä kristinuskon tapaan. Islam ei näe yksilöä kykenevänä tekemään omia valintojaan ja asettaa ihmisiä eri asemaan uskontonsa sekä sukupuolensa mukaan. Islam ei ole myöskään käynyt kristinuskon tavoin valistusta läpi eikä ole pystynyt vastaamaan modernin aikakauden vaatimuksiin. Ongelman ytimessä ovat vanhoilliset imaamit sekä islamilaiset valtiopäämiehet, jotka uskontoaan hyväksikäyttäen, kahlitsevat ihmiset kivikautiseen muottiin. Islamin reformaatiossa onkin pantava toivonsa naisiin sekä nuoreen ikäluokkaan, joka mm. Iranissa on esittänyt tervettä liikehdintää teokraattista valtiojohtoaan vastaan.
Eurooppa on ollut satoja vuosia kristillisen sivilisaation leimaama. Ranskan presidentti Nicholas Sarkozy totesikin le Monde lehdessä, että eurooppalaisen islamin luominen on mahdotonta, jos maittemme kristilliset juuret kielletään. Tämän vuoksi uskonnon opetus on Suomessa pidettävä pakollisena ja sen on tarjottava koululaisille tarvittava tietämys kulttuurimme kenties tärkeimmästä kivijalasta. Oman vahvan kansallisen identiteetin luominen antaa parhaat valmiudet kohdata toiseuden.
Euroopan ei ole syytä seurata Ruotsin kaltaisten maiden mallia. Ne luulevat omaa kulttuuriaan halveksimalla saavuttavansa yhteiskunnallisen harmonian. Kristillislänsimaisen yhtenäiskulttuurin säilyttäminen on paras tae kansallisen koheesion säilyttämiseksi koko maanosassamme. Tämä ei tarkoita muslimien uskonnonharjoittamisen rajoittamista. Yhtenäiskulttuurin vaaliminen kuitenkin edellyttää, etteivät omat kansalliset identiteetit hämärry. Eurooppalaisilla on oikeus määrittää oma tulevaisuutensa eikä ajopuumaisesti joutua islamisaatiokehityksen uhriksi.
Julkaistu Pohjalaisessa 15.1 2010
