Pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen yllätti Suomen kansan ilmoittamalla tänä jouluna eroamisestaan puoluejohtajan virasta sekä pääministeriydestä kesken vaalikauden. Ilmoitus oli kieltämättä takaisku muille puolueille, sillä koko kansan Masa olisi ollut paras vaaliase kaikille puolueille perussuomalaisista vasemmistoliittoon. Matti Vanhasen tapahtumarikas pääministerikausi tullaan varmasti muistamaan Suomen poliittista historiaa kirjoittaessa. Niin värikäs on tämän miehen valtakausi ollut. Omalle puolueelleen Matti Vanhanen on ollut kieltämättä täysi katastrofi. Ainoa "voitto" tuli 2007, jolloin keskusta ei hävinnyt eduskuntavaaleissa liikaa kannatusta, mikä mahdollisti Vanhasen säilymisen pääministerinä. Tämän saavutuksen arvoa kuitenkin himmentänee Vanhasen johdolla käydyt kahdet hävityt kunnallisvaalit, katastrofaaliset eurovaalit sekä epäonnistuneet presidentinvaalit. Vanhanen on johdattanut puolueensa asemaan, josta sen on miltei mahdotonta enää nousta pääministeripuolueeksi. Tämä lienee Vanhasen valtakauden ainoa perintö yli satavuotiaalle keskustalaiselle kansanliikkeelle.
Matti Vanhanen pääsi keskustan puheenjohtajaksi sekä pääministeriksi tahtomattaan ja sattumalta Irak-gaten jälkitunnelmissa. Voiman tunnossaan sosiaalidemokraatit halusivat Anneli Jäättenmäen korvaajaksi hiljaisen miehen, joka olisi helposti ohjailtavissa eikä haastaisi sosiaalidemokraattien vaatimuksia. Vanhanen sopi tähän tehtävään täydellisesti. Hiljainen nurmijärveläinen mies toteuttikin sosiaalidemokraattien sanelemaa hallitusohjelmaa aina vuoteen 2007 asti lähes ilman protesteja.
Keskustalle kohtuullisten 2007 eduskuntavaalien jälkeen Vanhasesta alkoi näkyä merkkejä hänen todellisesta luonteestaan. Matti Vanhanen on kieltämättä älykäs sekä asiat hallitseva
toimitusjohtamainen pääministeri. Poliitikoksi hän on kuitenkin uskomattoman pikkusieluinen sekä kylmän sodan jälkeisen mediakulttuurin säännöistä autuaan tietämätön. Kategorisesti kieltäytymällä antamasta haastatteluja yksityiselämästään, huolimatta asemastaan maan korkeimpana vallankäyttäjänä, Matti Vanhanen suorastaan provosoi keltaista lehdistöä etsimään itseään koskevia skandaaleja. Askeettisen perhemiehen takaa paljastuikin pikku hiljaa viidenkympin villityksestä kärsivä sekä arvostelua vähän sietävä valtapoliitikko. Käräjöinnit ex-tyttöystäväänsä vastaan sekä olemattomat lausunnot arvostelukykyä vailla olevista naisseikkailuista, mustensivat pikku hiljaa hänen saavutuksensa pääministerinä. Keskustan pääkannatusalueilla alkoivatkin äänet pikkuhiljaa nousta Vanhasen syrjäyttämiseksi keskustan puheenjohtajana.
Vanhanen tullaan luultavasti muistamaan viimeisenä kylmän sodan hengen mukaisena pääministerinä. Pääministerille epätyypillinen kompleksinen suhde mediaan sekä hallituksen työskentelyn vainoharhainen salailu eivät kuulu tähän päivään. Ne ovat jäänteitä 70-luvulta, jolloin maamme johtavat poliitikot ryyppäsivät ja rellestivät, median uutisoimatta siitä sanallakaan. Vanhasen anteeksipyyntö muslimeilta Tanskan pilakuvakohun aikaan vuonna 2006 oli puolestaan Neuvostoajalle tyypillistä nöyristelyä. YYA-vuosina pyydeltiin anteeksi suomalaisten tekemiä "sotarikoksia". Vanhas-henkisten poliittikkojen taholla tämä on nykyaikana vaihtunut islamilaisten fundamentalistien nuoleskeluun ja paapomiseen.
Matti Vanhanen jäänee keskustalaisten mieleen monessa mielessä. Viidet hävityt vaalit tekevät siitä varman. Hänen täystuhomainen vaikutuksensa ulottuu kuitenkin myös kaikkiin suomalaisiin. Poliittisen korrektiuden, konsensuskulttuurin, massamaahanmuuton, monikulturismin sekä virkavallan orjamaisen palvonnan kaltaiset lieveilmiöt saivat uuden huippunsa Vanhasen valtakaudella. Suomen kansan kannalta vuoden 2011 vaalit ovat eräänlainen tienhaara. Onko kansa tuolloin valmis tekemään systeemimuutoksen, joka pyyhkäisisi kaiken vanhan mennessään, mikä johtaisi uudenlaiseen kansalaisyhteiskuntaan, jossa käydään rehellistä keskustelua vailla tabuja? Itse olen tämän suhteen optimistinen. Matti Vanhasen ero on ensimmäinen askel tähän suuntaan. Suomen kansan vapaus on jälleen yhden päivän lähempänä.
