Vuosi 2011 tulee jäämään historiaan mm. Suomen eduskuntavaalien tulosten perusteella, jossa populistinen kansanliike ilmiömäisesti nousi maamme kolmen suurimman puolueen joukkoon. Suomen parlamenttivaalien tulos on kuitenkin vain pisara meressä megaluokan tapahtumissa, joita maailmassa kuluneen vuoden aikana sattui. Maailmanpolitiikan kärkiuutisena on ehdottomasti ollut Euroalueen velkakriisi. Europan Unionin hivuuttaminen kohti liittovaltiota eurokriisin varjolla on kehityskulku, joka toteutuessaan tuhoaa eurooppalaisen demokratian ja kansallisen finanssipoliitikan itsenäisyyden.
Henkilökohtaisesti vuosi 2011 sisälsi työn perässä muuton Helsinkiin ja Vaasassa viettämäni kolmen elinvuoden loppumisen. Olen onnistunut menestyksellisesti jatkamaan pääainevalintani vuoksi opintojani etänä ja valmistuin kauppatieteiden kandidaatiksi marraskuussa 2011. Tavoitteenani on valmistua kauppatieteiden maisteriksi lukuvuoden 2012-2013 aikana. Helsinkiin kotoutuminen vaati omat veronsa, mutta paluu kotikaupunkiini jo ennen opintojeni loppuunsuorittamista oli kaiken kaikkiaan oikea päätös.
Perussuomalaisten eduskuntavaalimenestys oli kaikilla mittareilla järkytys Suomen poliittiselle eliitille ja medialle. Kylmän sodan päättymisen jälkeen 20 vuotta monikulttuurista Suomea, EU-liittovaltiota, postmodernin relativistista yhteiskuntakulttuuria ja uusliberalistista talouspolitiikkaa ajaneille kuppikunnille Perussuomalaisten lähes viidenneksen kannatus oli sanoinkuvaamaton shokki, jota koitettiin mediassa selitellä pölhöpopulistien tarjoamilla yksinkertaisilla ratkaisuilla. Tämä ei kuitenkaan pysty selittämään sitä valtavaa äänten siirtymää, joka viime huhtikuisissa vaaleissa tapahtui. Kyseessä oli Suomen kansan syvien rivien ja poliittiseen eliittiin pettyneiden ihmisten aikaansaama hurrikaani, joka horjutti KESK-KOK-SDP-puolueiden sementoimaa konsensusdemokratiaa vakavasti. Tähän konsensusmalliin kuuluu poliittinen kulttuuri, jossa keskeneräisistä asioista ei keskustella valtiovallan taholta, vaalilupaukset joustavat rajottamasti vaalipäivän mentyä ja hallituksessa voivat helposti istua yhdessä niin äärivasemmisto kuin äärikonservatiivit. Ottaen huomioon nämä Suomen konsensusdemokratian negatiiviset piirteet ei ole yllätys, että Perussuomalaisten kannatus on vaalien jälkeen pysynyt noin 20 prosentissa.
Hirviömäisen tulonsiirtounionin rakentaminen on kovaa vauhtia käynnissä Brysselissä Suomen huippukokouspapereihin saamista alaviittauksista huolimatta. Varsinkin Kokoomus on röyhkeällä tavalla laskenut leikkiä yksimielisyysvaatimuksen säilyttämisestä EVM-päätöksenteossa ja Ilkka Sasi esitti jopa Suomen kykenevän ottamaan vastaan kymmenien miljardien eurojen lisävastuut konkurssikypsien oliivimaiden velkojen takuiden realisoituessa. Finanssipoliittisen päätöksenteon menettäminen eurooppalaisen finanssiunionin syntyessä löisi viimeiset arkut naulaan Suomen taloudelliselle kilpailukyvylle. Rahapolitiikan välineet, joilla olisimme mm. voineet lievittää Suomen metsäteollisuuteen iskenyttä rakennemuutosta, menetettiin käytännössä ilman julkista debattia 1990-luvulla Lipposen ja Niinistön toimesta. Valtion finanssipolitiikkaa, johon kuuluu verojen asettaminen ja julkistalouden säätely ei saa luovuttaa Suomen taloudellisista ja sosiaalisista erityispiirteistä tietämättömille EU- byrokraateille ja epädemokraattisille EU-elimille samaan tapaan. Suomen itsenäisyyden viimeisiä rippeitä ei voida uhrata häpeällisellä tavalla EU-alttarilla Etelä-Euroopan velkakriisiä hyväksikäyttämällä.
Henkilökohtaisesti vuosi 2011 sisälsi työn perässä muuton Helsinkiin ja Vaasassa viettämäni kolmen elinvuoden loppumisen. Olen onnistunut menestyksellisesti jatkamaan pääainevalintani vuoksi opintojani etänä ja valmistuin kauppatieteiden kandidaatiksi marraskuussa 2011. Tavoitteenani on valmistua kauppatieteiden maisteriksi lukuvuoden 2012-2013 aikana. Helsinkiin kotoutuminen vaati omat veronsa, mutta paluu kotikaupunkiini jo ennen opintojeni loppuunsuorittamista oli kaiken kaikkiaan oikea päätös.
Perussuomalaisten eduskuntavaalimenestys oli kaikilla mittareilla järkytys Suomen poliittiselle eliitille ja medialle. Kylmän sodan päättymisen jälkeen 20 vuotta monikulttuurista Suomea, EU-liittovaltiota, postmodernin relativistista yhteiskuntakulttuuria ja uusliberalistista talouspolitiikkaa ajaneille kuppikunnille Perussuomalaisten lähes viidenneksen kannatus oli sanoinkuvaamaton shokki, jota koitettiin mediassa selitellä pölhöpopulistien tarjoamilla yksinkertaisilla ratkaisuilla. Tämä ei kuitenkaan pysty selittämään sitä valtavaa äänten siirtymää, joka viime huhtikuisissa vaaleissa tapahtui. Kyseessä oli Suomen kansan syvien rivien ja poliittiseen eliittiin pettyneiden ihmisten aikaansaama hurrikaani, joka horjutti KESK-KOK-SDP-puolueiden sementoimaa konsensusdemokratiaa vakavasti. Tähän konsensusmalliin kuuluu poliittinen kulttuuri, jossa keskeneräisistä asioista ei keskustella valtiovallan taholta, vaalilupaukset joustavat rajottamasti vaalipäivän mentyä ja hallituksessa voivat helposti istua yhdessä niin äärivasemmisto kuin äärikonservatiivit. Ottaen huomioon nämä Suomen konsensusdemokratian negatiiviset piirteet ei ole yllätys, että Perussuomalaisten kannatus on vaalien jälkeen pysynyt noin 20 prosentissa.
Hirviömäisen tulonsiirtounionin rakentaminen on kovaa vauhtia käynnissä Brysselissä Suomen huippukokouspapereihin saamista alaviittauksista huolimatta. Varsinkin Kokoomus on röyhkeällä tavalla laskenut leikkiä yksimielisyysvaatimuksen säilyttämisestä EVM-päätöksenteossa ja Ilkka Sasi esitti jopa Suomen kykenevän ottamaan vastaan kymmenien miljardien eurojen lisävastuut konkurssikypsien oliivimaiden velkojen takuiden realisoituessa. Finanssipoliittisen päätöksenteon menettäminen eurooppalaisen finanssiunionin syntyessä löisi viimeiset arkut naulaan Suomen taloudelliselle kilpailukyvylle. Rahapolitiikan välineet, joilla olisimme mm. voineet lievittää Suomen metsäteollisuuteen iskenyttä rakennemuutosta, menetettiin käytännössä ilman julkista debattia 1990-luvulla Lipposen ja Niinistön toimesta. Valtion finanssipolitiikkaa, johon kuuluu verojen asettaminen ja julkistalouden säätely ei saa luovuttaa Suomen taloudellisista ja sosiaalisista erityispiirteistä tietämättömille EU- byrokraateille ja epädemokraattisille EU-elimille samaan tapaan. Suomen itsenäisyyden viimeisiä rippeitä ei voida uhrata häpeällisellä tavalla EU-alttarilla Etelä-Euroopan velkakriisiä hyväksikäyttämällä.
