EU-tason ratkaisut eivät auta pakolaiskriisissä

Julkisuuteen tuomiensa lausuntojen perusteella sisäministeri Petteri Orpo ei ole vieläkään ymmärtänyt, etteivät EU-tason ratkaisut auta pakolaiskriisin hoidossa, eikä unioni ole kykeneväinen suojaamaan EU:n ulkorajoja. Kaikki jäsenmaat ovatkin alkaneet kiristää mahdollisimman pikaisella aikataululla kansallisia lakejaan maahanmuuttotulvan estämiseksi. Näin pitäisi Suomenkin tehdä ja Orpon johtaman ministeriön on luovuttava aikeistaan vesittää perheenyhdistämisen kiristykset ja vastaanottorahan leikkaamiset, jotta Suomen lainsäädäntö on mahdollisimman kireää, kun uusi turvapaikanhakija-aalto keväällä taas alkaa. 

On täysin perustelematonta, jos Dublin-asetuksen ensimmäisen maan säännös poistetaan. Tällöin turvapaikanhakijoiden vaeltaminen Euroopassa haluamaansa maahan tulisi legitimisoiduksi. Kreikkaa ja Italiaa ei pitäisi EU-komission taholta hyysätä turvapaikanhakijoiden sisäisillä siirroilla ja Dublin-asetuksen muuttamisella, koska nämä maat rikkovat räikeästi toiminnallaan Eurodac- ja Dublin-asetusta sekä Schengenin rajasäännöstöä työntämällä turvapaikanhakijat eteenpäin Keski-Eurooppaan. Kreikan ja Italian vastuuta alueilleen tulevista turvapaikanhakijoista pitäisi päinvastoin vahvistaa sanktioimalla näiden maiden tähänastinen politiikka. 

Ainoa vaihtoehto ehkäistä keväällä alkava uusi turvapaikanhakijatulva Eurooppaan on pysäyttää tulijat Kreikan ja Makedonian vastaisella rajalla, koska Kreikka on de facto lopettanut rajavalvonnan, eikä Turkin hyväntahtoisuuteen voi luottaa pakolaisliikkeen hillitsemisessä. Päinvastoin kansainvälisessä lehdistössä on tullut ilmi tietoja, joiden mukaan Turkki aktiivisesti edistää turvapaikanhakijoiden liikettä länsirannikoltaan Kreikan saarille. Euroopan on pystyttävä toimimaan tehokkaasti sivilisaationsa säilymisen vuoksi. Sivilisaatio, joka ei tunne tai puolusta rajojaan, ei ole sivilisaatio lainkaan.

Angela Merkelin tervetuloapolitiikka tiensä päässä

Kölniä järkyttäneet tapahtumat uudenvuoden vaihteessa olivat suoraa seurausta Saksan liittokansleri Angela Merkelin tervetuloapolitiikasta, joka nähtiin Lähi-idässä ja Afrikassa kehoituksena marssia Eurooppaan. Eurooppaan viime vuonna tulleista yli miljoonasta turvapaikanhakijasta 70-80 % oli hyväkuntoisia nuoria miehiä, ketkä ovat EU:hun tulonsa jälkeen aiheuttaneet monenlaista häiriötä ja kaaosta useissa maissa. Nyt on vihdoinkin syytä luopua siitä harhakäsityksestä, että Eurooppaa koettelisi ensisijaisesti pakolaiskysymys. EU:ta uhkaa pikemminkin muslimimaiden nuorten miesten kansainvaellus, ketkä tahtovat tulla Eurooppaan viettämään mukavampaa elämää ja, joista iso osa haluaa olla täysin välittämättä niistä pelisäännöistä, mitkä Euroopassa vallitsevat. 

Saksan on turha protestoida EU-tasolla siitä, että Pohjoismaat haluavat tukkia turvapaikanhakijoiden kulkemisen maihinsa Saksan kautta rajatarkastusten avulla ja ulkomaalaissäädäntönsä kiristyshankkeilla. Saksa nyt vain niittää sitä satoa, mitä aikaisemmin kylväsi. Angela Merkel kutsui syyskuussa kaikki maailman pakolaiset Eurooppaan tervetuloapolitiikallaan, mikä myös heijastui Suomeen 32 000 tp-hakijana vuonna 2015. Keväällä turvapaikanhakijoiden massiivinen virta Turkista EU:hun todennäköisesti jatkuu, minkä vuoksi EU:n olisi valmistauduttava auttamaan Makedoniaa sulkemaan Kreikan vastainen rajansa, koska Kreikan äärivasemmistohallitus ei ole kykenevä, eikä halukas suojelemaan Schengen-alueen ulkorajoja. 

Suomen hallituksen on ymmärrettävä se, että väliaikainen tp-hakijoiden määrän lasku johtuu muiden Pohjoismaiden rajatarkastuksista ja huonontuneista sääoloista, eikä hallituksen toimeliaisuudesta. Jo hallituksen ilmoittamat ulkomaalaisten perheenyhdistämisten ja sosiaaliturvan leikkaukset sekä oleskelulupien väliaikaistaminen on vietävä loppuun ennen kesän maahanmuuttoruuhkan alkua. EU-tasolla Suomen ei lisäksi pidä enää tukea liittokansleri Merkelin vastuutonta tervetuloapolitiikkaa, vaan pikemminkin liittoutua Britannian ja Visegrad-maiden kanssa, joiden pakolaispoliittinen visio on paljon Suomen perinteisiä liittolaisia Ruotsia ja Saksaa realistisempi.

Euroopan kohtalonhetket käsillä

Eurooppa on maailman kaikista maanosista se, joka on saavuttanut historiansa aikana korkeimman huipun niin tieteen, taiteen kuin kulttuurinkin saralla. Kiistämättömiä tunnusmerkkejä eurooppalaisen sivilisaation ainutlaatuisuudesta ovat muun muassa Akropolis-kukkula Ateenassa, Pyhän Pietarin kirkko Roomassa tai Westminster Abbey Lontoossa. 1600-luvulta lähtien maailman keskuksena toiminut Eurooppa menetti kuitenkin kahden suursodan seurauksena asemansa maailmanpolitiikan suunnannäyttäjänä Yhdysvalloille ja Neuvostoliitolle. Sittemmin maailman areenoilla Kiina, Intia ja muut Aasian nousevat valtiot ovat täyttäneet USA:n ja Venäjän globaalin vaikutusvallan pienentymisen aiheuttamaa valtatyhjiötä. Maailmansotien aiheuttamat traumat saivat länsieurooppalaisissa yhteiskunnissa aikaan vahvan antikansallisen eetoksen, mikä näkyi myös siinä, että monet Keski-Euroopan maat rekrytoivat suuren joukon siirtolaisia työvoimaksi Pohjois-Afrikan maista ja Turkista. Vierastyövoiman rekrytointi loppui Länsi-Euroopan maissa maailman öljykriisin puhkeamiseen vuonna 1974. Ulkoeurooppalainen siirtolaisuus ei kuitenkaan pysähtynyt vierastyövoiman rekrytointistoppiin, vaan ei-eurooppalainen siirtolaisuus vain muutti muotoaan perhesyiden perusteella tapahtuvaksi maahanmuutoksi tai pakolaisuudeksi, joka on jatkunut tähän päivään saakka massiivisessa mittaluokassa.

Suomea ja koko muuta Eurooppaa on koetellut tänä vuonna ennennäkemätön siirtolaistulva Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta. Marraskuun loppuun mennessä vajaat 900 000 henkilöä oli tullut EU:n alueelle laittomasti Välimeren poikki. Tätä nykyistä kehitysmaiden kansalaisten massamuuttoliikettä Eurooppaan voidaan hyvin perustein verrata niihin valtaviin kansainvaelluksiin, jotka tekivät lopun Rooman valtakunnasta 300-400-luvuilla. Valtavirtamedia ja monikulttuurisuusideologiaan sitoutuneet puolueet ovat halunneet käsitellä meneillään olevaa kriisiä pelkästään pakolaiskysymyksenä. Todellisuudessa Eurooppaan tällä hetkellä valuva ihmismassa koostuu hyvin heterogeenisesta joukosta turvapaikanhakijoita, taloudellisia siirtolaisia ja vierastaistelijoita, joista esimerkkeinä toimivat ne kaksi henkilöä, jotka rekisteröidyttyään turvapaikanhakijoiksi kulkivat Pariisiin osallistuakseen 13.11 terrori-iskujen toteutukseen.

70-80 % EU:hun tänä vuonna saapuneista laittomista maahanmuuttajista on ollut nuoria hyväkuntoisia miehiä, ketkä ovat jättäneet perheensä jälkeen lähtömaihinsa. Myös Suomeen tänä syksynä saapuneista turvapaikanhakijoista valtaosa on ollut nuorehkoja miehiä, joiden tunnusmerkkeihin ovat usein kuuluneet iphone taskussa ja iso määrä käteistä rahaa lompakossa. Ennen kuin Tornion järjestelykeskus perustettiin turvapaikanhakijoiden rekisteröinnin mahdollistamiseksi Pohjois-Suomessa, moni turvapaikanhakija jatkoi lehtitietojen mukaan matkaansa Torniosta läpi Suomen haluamaansa kohteeseen omakustanteisesti. Eräskin suomalainen taksikuski kertoi medialle turvapaikanhakijan todenneen hänelle "Money no problem" taksimatkan maksamistapaa kysyttäessä.Euroopan komissio on ennustanut, että vuoden 2017 loppuun mennessä Eurooppaan saapuu yhteensä 3 miljoonaa turvapaikanhakijaa. Komissio on vakuutellut tämän suuren ihmisjoukon kasvattavan EU-maiden BKT:ta. Ilmeisesti komissio näkee kotouttamisteollisuuden pyörittämisen, joka saa tuottonsa veronmaksajien kukkarosta, olevan maanosamme uusi kasvuala. Todellisuudessa tämä kolmannen maailman ihmisvyöry tulee reväyttämään erityisesti Saksan ja Pohjoismaiden valtiontalouden alijäämäiseksi, kohottamaan terrorivaaraaja kiihdyttämään jo vuosikymmeniä jatkunutta ulkomaalaisten eristäytymistä eurooppalaisten yhteiskuntien marginaaliin.

EU on epäonnistunut unionia tänä vuonna kohdanneen suuren siirtolaisvirran ennakoinnissa ja hallinnoinnissa. Unionin instituutioiden lähtökohtana on tässä maahanmuuttokriisissä ollut ensisijaisesti EU:hun laittomasti tulevien maahanmuuttajien etujen puolustaminen, eikä unionin ulkorajojen valvonta ja sisäisen turvallisuuden varmistaminen. Suurin virhe EU:n instituutioiden lähestymistavassa maahanmuuttokriisiin on ollut turvapaikanhakijoiden taakanjakokäytännön lanseeraaminen, joka on toiminut vain lisähoukuttimena Lähi-idän ja Afrikan asukkaille hakeutua kohti Eurooppaa. EU:n olisi sitovien taakanjakomekanismien säätämisen sijasta ensisijaisesti pyrittävä turvaamaan unionin ulkorajat ja saamaan sekä kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden että laittomien maahanmuuttajien palautukset toimimaan. Turkin vastaisella merirajalla EU-rajaturvallisuusvirasto Frontexin on käynnistettävä systemaattiset push back-operaatiot Australian onnistuneen esimerkin mukaisesti turvapaikanhakijaveneiden käännyttämiseksi takaisin Turkkiin. Keskisellä Välimerellä taas EU:n sotilasoperaatio Sophian on edettävä sen suunniteltuun kolmanteen vaiheeseen, jotta Libyassa toimivat ihmissalakuljettajien ringit saadaan hajotettua ja laittomaan maahanmuuttoon käytettävät veneet pystyttäisiin tuhoamaan. EU-maita sitovaa unionitason maahanmuuttolainsäädäntöä olisi myös tarkistettava siten, että ulkomaalaisten perheenyhdistämistä ja sosiaalietuisuuksia voitaisiin rajoittaa vielä lisää. Unionin jäsenmaille olisi lisäksi sallittava rajoittaa turvapaikanhakijan liikkuminen vastaanottokeskuksen tiloihin koko siksi ajaksi, kun turvapaikkahakemusta käsitellään. Tämä toimenpide takaisi yleisen järjestyksen säilymisen niillä alueilla, joiden läheisyydessä on vastaanottokeskuksia. 

Saksan liittokansleri Angela Merkelin lanseeraama tervetuloapolitiikka kaikille maailman pakolaisille on yksi keskeisimmistä syistä, miksi Eurooppaan suuntautuva laiton siirtolaisuus saavutti massiivisen kokoluokan tänä vuonna. Siirtolaisuusliikkeen taustalla on kuitenkin myös muita moninaisia tekijöitä, kuten valtava nuorisoväestön koko Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maissa sekä tämän maailmankolkan krooninen yhteiskunnallinen sekasorto. Eurooppa ei kuitenkaan voi toimia siten, että se väärin ymmärretyn suvaitsevaisuuden nimissä tuo kolmansien maiden ongelmat omalle alueelleen maahanmuuttajien mukana. Maanosamme länsimaiskristillinen identiteetti velvoittaa eurooppalaisia suhtautumaan humaanilla tavalla maailman hädänalaisiin, mutta tämä tapahtuu parhaiten parantamalla pakolaisleirien oloja Turkissa, Syyriassa ja Jordaniassa, jotta barbaarimaisen Islamilaisen valtion kukistuttua, pakolaisiksi joutuneet ihmiset voivat palata taas kotimaihinsa. Euroopan maat voivat myös tarjota tarkasti rajatuilla kiintiöillä tilapäistä suojelua etenkin kriisialueilta tuleville naisille ja lapsille sekä kristityille vähemmistöille, mutta tilanteen rauhoituttua lähtömaissa, pääsäännön olisi oltava se, että turvaa saaneet henkilöt muuttaisivat takaisin kotimaahansa.

EU-mailla ei ole paljoa aikaa jäljellä tehdä sellaisia poliittisia ratkaisuja, jotka estäisivät Euroopan maahanmuuttokriisin eskaloitumisen vakaviksi sisäisiksi levottomuuksiksi ympäri maanosan. Euroopan kulttuurisen koheesion säilyminen edellyttää nyt poikkeuksellista poliittista rohkeutta ja päämäärätietoisuutta kaikilta Euroopan päättäjiltä. Aikakirjat tulevat ikuisesti muistamaan ne päätökset, mitä tänä ajankohtana tehtiin Eurooppaan kohdistuneen suuren kansainvaelluksen seurauksena. On lastemme ja lastenlapsemme tulevaisuuden kannalta välttämätöntä, että suojelemme eurooppalaista kohtalonyhteisöä sitä kohdistuvaa suurta vaaraa vastaan.

Teksti on julkaistu Rahvas-lehdessä 3-4/2015