Olen iloinen, että elän tänä aikana, jolloin saan todistaa Euroopan kansojen kurjistumisen lähteen Euroopan unionin hajoamisprosessin käynnistymisen Brexitin myötä. Britannia,etenkin Englanti, on maailmanhistoriassa esiintynyt pioneerina lukemattomin tavoin mm. demokratian, tieteen, taiteen ja kulttuurin edistäjänä. Britannia on toiminut vuosisatojen ajan Euroopan valona ja maan tämänpäiväisen kansanäänestyksen myötä Euroopan uuden nousun siemen on versonnut vanhalla mantereella. Britannian kansan suvereeni päätös irrottautua kansoja taannuttavasta Euroopan Unionista on voitto liberaaliglobalistisesta eliitistä, papukaijamaisesta konsensumediasta, investointipankeista ja ja muista tahoista, jotka ovat vuosikymmenten ajan halveksuneet tavallisten eurooppalaisten etua ja toiveita.
On tosiasioiden kieltämistä väittää, että Suomen ääni kuuluu EU:ssa paremmin. Mikään ei puhu sen puolesta, että Suomi olisi yli 20 vuoden EU-jäsenyyden aikana saanut jollain tavalla äänensä kuuluviin EU:ssa maalle keskeisissä kysymyksissä. Suomi on noudattanut pääministeri Paavo Lipposen ajoista lähtien säälittävää sylikoira EU-politiikkaa samalla, kun esimerkiksi Tanska ja Ruotsi ovat jättäytyneet pois EU:n haitallisimmista hankkeista (euro, yhteinen oikeus- ja maahanmuuttopolitiikka). Suomi on siis pohjoismaista eniten EU-ytimeen koittanut pyrkiä ja on tällä hetkellä ylivoimaisesti koko pohjolan alisuorittaja talouskasvussa. EU-jäsenyyden varjolla Suomessa on uskottu, että kaikki paranee itsestään, mutta näinhän se ei ole. EU-jäsenyys, etenkin euroalueeseen kuuluminen, on turruttanut suomalaiset olemaan tekemättä tarvittavia muutoksia talous- työllisyys- ja sosiaalipolitiikassa.
Perussuomalaisten EU-linjaa pitää muokata. Puolueen on palattava sille EU-kriittiselle linjalle, joka vallitsi ennen perussuomalaisten hallituskautta. Soinin-Terhon Brexitiä vastustava ja EU:ta myötäilevä linja pitää muuttua EU-vastaiseksi, jonka airuena Ps-nuoret ovat kunnioitettavasti toimineet.
On tosiasioiden kieltämistä väittää, että Suomen ääni kuuluu EU:ssa paremmin. Mikään ei puhu sen puolesta, että Suomi olisi yli 20 vuoden EU-jäsenyyden aikana saanut jollain tavalla äänensä kuuluviin EU:ssa maalle keskeisissä kysymyksissä. Suomi on noudattanut pääministeri Paavo Lipposen ajoista lähtien säälittävää sylikoira EU-politiikkaa samalla, kun esimerkiksi Tanska ja Ruotsi ovat jättäytyneet pois EU:n haitallisimmista hankkeista (euro, yhteinen oikeus- ja maahanmuuttopolitiikka). Suomi on siis pohjoismaista eniten EU-ytimeen koittanut pyrkiä ja on tällä hetkellä ylivoimaisesti koko pohjolan alisuorittaja talouskasvussa. EU-jäsenyyden varjolla Suomessa on uskottu, että kaikki paranee itsestään, mutta näinhän se ei ole. EU-jäsenyys, etenkin euroalueeseen kuuluminen, on turruttanut suomalaiset olemaan tekemättä tarvittavia muutoksia talous- työllisyys- ja sosiaalipolitiikassa.
Perussuomalaisten EU-linjaa pitää muokata. Puolueen on palattava sille EU-kriittiselle linjalle, joka vallitsi ennen perussuomalaisten hallituskautta. Soinin-Terhon Brexitiä vastustava ja EU:ta myötäilevä linja pitää muuttua EU-vastaiseksi, jonka airuena Ps-nuoret ovat kunnioitettavasti toimineet.
