Perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeen tapahtunut ps-eduskuntaryhmän hajoaminen oli ennennäkemätön tapahtuma itsenäisen Suomen poliittisessa historiassa. Koskaan ennen ei ole näin ison eduskuntaryhmän jäsenistä puolet päättänyt jättää poliittista kotiinsa lyhytnäköisen poliittisen ahneuden takia. Soinilais-terholaisilla perussuomalaisilla ei ollut aikomustakaan hyväksyä sitä skenaariota, jossa vanhan puolue-eliitin suosikkia ei valittaisi puolueen pj:ksi, jolloin koko ps-ministerikatraan hillotolpat lipeisivät kieleltä. Soinin ja hänen poppoonsa demokratiakäsitys ei yksinkertaisesti kestänyt sitä, että yli 900 suvereenia puolueen jäsentä saisi valita puheenjohtajansa pienen eliitin ohjailusta riippumatta.
Koska Jussi Halla-ahon pj-valinnan myötä Soinin vaikutus ps:n linjaan olisi mitätöitynyt, yritti Soini eduskuntaryhmän hajottamisoperaatiolla viedä ps:n kaaokseen. Tässä hän kuitenkin epäonnistui surkeasti ja tuleekin ikuisesti jäämään aikakirjoihin Suomen poliittisen historian yhtenä pahimmista takinkääntäjistä. Petturin tie tulee olemaan varsin lyhyt, sillä kaikki 19 loikkaria ovat nyt pilanneet poliittisen tulevaisuutensa. Soinihan tosin ei välitä tästä enää lainkaan, koska hänelle on palkkiovirka tiedossa ministerikauden jälkeen todennäköisesti Suomen suurlähettiläänä Lontoossa. On myös mahdollista, että ministereistä Niinistö ja eräät erityisavustajat+valtiosihteeri saavat tämän vaalikauden jälkeen palkintovirat valtiollisista, puolivaltiollisista tai poliittisia puolueita lähellä olevista instansseista. Selvälle enemmistölle Soinin hillotolpparyhmän jäsenistä huhtikuu 2019 taas tulee tarkoittamaan heidän poliittisten uriensa vääjäämätöntä loppua.
Perussuomalaisilla on Halla-ahon, Huhtasaaren, Hakkaraisen ja Eerolan johdolla aito mahdollisuus nousta vahvaksi 20-30 % kannatustason omaavaksi moderniksi kansallismieliseksi puolueeksi. Tämä ei tarkoita sitä, että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaaliminen talous- ja sosiaalipolitiikassa tai mm. sote-uudistusteema jäisi politiikassa taka-alalle. Perussuomalaisilla on jatkossa oltava Soinin pj-kaudesta poiketen uskottavat vastaukset kaikkiin politiikkateemoihin. Enää ei riitä se, että puolueen politiikkaa ohjaa yhden henkilön vitsit ja perustelemattomat aivoitukset. Ps:n profiilikysymyksissä, eli maahanmuutto- ja Eurooppa-politiikassa, puolueen taas on otettava selvästi jykevämpi ote. Tavoitteen on oltava etenkin Suomen identiteetin ja kulttuurin vaarantavan ulkoeurooppalaisen maahanmuuton dramaattinen vähentäminen ja turmiollisen monikulttuurisuuspolitiikan lopettaminen Suomessa. Valtiollisen suvereniteetin ja tehokkaan talouspolitiikan kuristavista EU- ja eurojäsenyyksistä taas olisi päästävä pidemmälle aikavälillä eroon. Lyhemmällä aikavälillä Suomen olisi lopetettava EU:ssa itsensä nöyryyttäminen hyväuskoisena mallioppilaana ja otettava mallia mm. Tanskasta ja Ruotsista, jotka ajavat paljon itsellisempää EU-politiikkaa.
