Ps:n puheenjohtajavaalit on ehkä ratkaisevin poliittinen tapahtuma, mitä Suomessa on tapahtunut euroalueeseen liittymisen jälkeen. Käynnissä olevassa pj-kampanjassa on tietynlainen analogia USA:n 2016 presidentinvaalien kanssa. Suomessa USA:n tapaan koko poliittinen ja media-eliitti on ryhmittynyt kansallismielistä aitoa muutosta edustavaa ps:n pj-ehdokasta vastaan, eikä kaihda keinoja tämän nitistämiseksi. Toinen yhtäläisyyskohta on ps:n puolue-eliitin voimakas vastarinta Jussia vastaan pelottelukampanjalla ja vaihtoehtoisilla faktoilla. USA:ssakin hillotolpista nautiskeleva republikaanijohto jatkuvasti heitti kapuloita Trumpin rattaisiin, sillä Trump kyseenalaisti monia puoluejohdon teemapainotuksia, eikä kaihtanut tuoda esiin republikaanien tekemiä virheitä valta-asemassa.
Viimeisten kahden vuoden aikana Suomen EU-politiikka ei ole valitettavasti muuttunut lähes lainkaan. Heti vaalikauden alussa ps joutui hyväksymään Kreikan kolmannan tukipaketin, Suomi on Maltan ohella ainoa EU-maa, joka totettaa turvapaikanhakijoiden sisäisten siirtojen kiintiön täysimääräisesti, Suomi on cheerleader EU:n yhteisen puolustuksen rakentamisessa, Suomi tukee EU:n syyttäjävirastoa ym. Ps:n vaikutus Suomen EU-politiikkaan 2015-2017 välillä ei ole siis ollut läheskään riittävä.
Maahanmuuttopolitiikan osalta ongelma on se, että kahden hallitusvuoden kuluessa Suomen turvapaikkapolitiikka on jäänyt pohjoismaiden löysimmäksi perheenyhdistämisten, oleskelulupien ja rajakäytäntöjen suhteen. On hyvät syyt epäillä, onko niillä ps-toimijoilla, jotka ovat 2015-2017 välillä neuvotelleet näistä asioista, kykyä saada mitään aitoa muutosta aikaan Suomen turvapaikkakäytäntöihin kasvaneen terrorivaaran takia.
On ollut erittäin harmillista huomata puoluejohdon suosikkia ps:n pj:ksi kannattavien ryhtyneen käyttämään ns. vaihtoehtoisia faktoja ehdokkaansa tukemisessa. He ovat väittäneet Jussin haluavan johtaa puoluetta Brysselistä (meppi ei asu Brysselissä). Lisäksi Jussin valinta kuulemma johtaisi hallituskriisiin, vaikka tämä ei ole minkään osapuolen pyrkimyksenä. Viimeisin vaihtoehtoinen fakta on puhuminen puolueen hajottajista. Onko se todella puolueen hajottamista, jos haluaa ps:n pitävän kiinni hallituksessa erityisesti maahanmuutto-ja EU-kritiikistä ja on pettynyt liikkeen aatteen hämärtymiseen, kun ps on hallituksessa tehnyt muodonmuutoksen maltilliseksi yhteistyöpuolueeksi?
Mikäli ps haluaa aidosti tehdä uuden alun puolueena siirtymällä kohti modernia kansallismielisyyttä, on tähän vaikeaa yhdistää Soinin jatkaminen hallituksessa vanhana isäntänä raskaimmalla ministerisalkulla. Juuri Soiniin henkilöityy ps:n maltillinen yhteistyöpolitiikka ja osittain väärä teemojen painotus kahtena ensimmäisenä hallitusvuonna, jotka olivat keskeisimmät syyt ps:n kuntavaaliromahdukseen. Ps:n olisi vaihdettava moodia ja esitettävä Suomelle selkeä tiekartta hallittuun eroon sekä EU:sta että eurosta ja vakuutettava suomalaiset tämän linjan oikeutuksesta. Hallituksessa ps:n pitäisi myös vaikuttaa siten, että turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma toteutettaisiin kokonaisuudessaan. Tällöin etenkin oleskelulupa-, perheenyhdistämis- ja rajakäytännöt asetettaisiin muiden pohjoismaiden tasolle. Ylläolevat tavoitteet on mahdollista saavuttaa vain, jos Jussi valitaan Jyväskylässä perussuomalaisten puheenjohtajaksi.
Viimeisten kahden vuoden aikana Suomen EU-politiikka ei ole valitettavasti muuttunut lähes lainkaan. Heti vaalikauden alussa ps joutui hyväksymään Kreikan kolmannan tukipaketin, Suomi on Maltan ohella ainoa EU-maa, joka totettaa turvapaikanhakijoiden sisäisten siirtojen kiintiön täysimääräisesti, Suomi on cheerleader EU:n yhteisen puolustuksen rakentamisessa, Suomi tukee EU:n syyttäjävirastoa ym. Ps:n vaikutus Suomen EU-politiikkaan 2015-2017 välillä ei ole siis ollut läheskään riittävä.
Maahanmuuttopolitiikan osalta ongelma on se, että kahden hallitusvuoden kuluessa Suomen turvapaikkapolitiikka on jäänyt pohjoismaiden löysimmäksi perheenyhdistämisten, oleskelulupien ja rajakäytäntöjen suhteen. On hyvät syyt epäillä, onko niillä ps-toimijoilla, jotka ovat 2015-2017 välillä neuvotelleet näistä asioista, kykyä saada mitään aitoa muutosta aikaan Suomen turvapaikkakäytäntöihin kasvaneen terrorivaaran takia.
On ollut erittäin harmillista huomata puoluejohdon suosikkia ps:n pj:ksi kannattavien ryhtyneen käyttämään ns. vaihtoehtoisia faktoja ehdokkaansa tukemisessa. He ovat väittäneet Jussin haluavan johtaa puoluetta Brysselistä (meppi ei asu Brysselissä). Lisäksi Jussin valinta kuulemma johtaisi hallituskriisiin, vaikka tämä ei ole minkään osapuolen pyrkimyksenä. Viimeisin vaihtoehtoinen fakta on puhuminen puolueen hajottajista. Onko se todella puolueen hajottamista, jos haluaa ps:n pitävän kiinni hallituksessa erityisesti maahanmuutto-ja EU-kritiikistä ja on pettynyt liikkeen aatteen hämärtymiseen, kun ps on hallituksessa tehnyt muodonmuutoksen maltilliseksi yhteistyöpuolueeksi?
Mikäli ps haluaa aidosti tehdä uuden alun puolueena siirtymällä kohti modernia kansallismielisyyttä, on tähän vaikeaa yhdistää Soinin jatkaminen hallituksessa vanhana isäntänä raskaimmalla ministerisalkulla. Juuri Soiniin henkilöityy ps:n maltillinen yhteistyöpolitiikka ja osittain väärä teemojen painotus kahtena ensimmäisenä hallitusvuonna, jotka olivat keskeisimmät syyt ps:n kuntavaaliromahdukseen. Ps:n olisi vaihdettava moodia ja esitettävä Suomelle selkeä tiekartta hallittuun eroon sekä EU:sta että eurosta ja vakuutettava suomalaiset tämän linjan oikeutuksesta. Hallituksessa ps:n pitäisi myös vaikuttaa siten, että turvapaikkapoliittinen toimenpideohjelma toteutettaisiin kokonaisuudessaan. Tällöin etenkin oleskelulupa-, perheenyhdistämis- ja rajakäytännöt asetettaisiin muiden pohjoismaiden tasolle. Ylläolevat tavoitteet on mahdollista saavuttaa vain, jos Jussi valitaan Jyväskylässä perussuomalaisten puheenjohtajaksi.
