Eurooppa
on kaikista maanosista se, jonka sivilisaatio on maailmanhistoriassa
saavuttanut korkeimman huipun niin taiteen, tieteen kuin kulttuurinkin saralla.
Suomi kuuluu kiistämättä länsimaisten kulttuurikansojen perheeseen ja
eurooppalaisuus on erottamaton osa suomalaista kansallista identiteettiä. Tämä
eurooppalaisuus ei ole kuitenkaan synonyymi EU-uskovaisuudelle.Yksinoikeus Eurooppa-aatteeseen olisikin näin saatava pois
EU:lta sekä uudelleen määriteltäväksi keskenään tasavertaisessa asemassa
olevien kansallisvaltioiden toimesta
Eurovaalien tulokset osoittivat, että
eurooppalaisten keskuudessa kytee aito toive palata maidensa alkuperäisille
kulttuurisille juurille ja saada oma kansansuvereniteetti takaisin hylkäämällä
federalistinen byrokratiaunioni, jota eurofiilit Brysselissä kaiken aikaa
pyrkivät rakentamaan. Englanti ja Ranska, joissa EU-integraatiota avoimesti
vastustavat UKIP ja FN nousivat maittensa suurimmiksi
europarlamenttipuolueiksi, ovat tämän Euroopan laajuisen isänmaallisen vallankumouksen
kärkijoukossa. Myös Tanskan ja Itävallan EU-kriittisten suurvoitot olivat indikaattori siitä tulevasta myrskystä, joka tulee pyyhkäisemään mennessään Brysselin byrokraatit ja komissaarit Euroopan uuden nousun tieltä.
The Economist-lehden mukaan kansallismielisten
EU-kriittisten puolueiden murskavoitot eurovaaleissa heikentävät USA:n
vaikutusvaltaa maanosassamme. Tätä voidaan pitää positiivisena asiana, sillä
Euroopan uusi nousu edellyttää kulttuurirelativismille ja globalisaatiolle
perustuvan amerikkalaisen yhteiskuntavision torjumista. Amerikan konsernien
vapaakauppahankkeen kaatamisen tulisi olla ensimmäisen askel uuden kansallisen
renessanssin luomisessa Eurooppaan.
EU- ja eurojäsenyys ovat täysin
halvaannuttaneet kyvyn tehdä Suomessa riittäviä eläke-, työmarkkina- ja
verouudistuksia. Maamme valtaa pitävät tahot ovat olettaneet, että alamainen
suhtautuminen EU:hun sekä tästä seurannut vapaaehtoinen Suomen finanssi-,
raha-, sosiaali- ja työmarkkinapoliittisen päätäntävallan luovuttaminen
Brysseliin jollain mystisellä tavalla johtaisi maamme taloudelliseen menestykseen.
Tästä sinisilmäisyydestä karmaisevin esimerkki oli Suomen junttaaminen 1990-luvulla
EMU:n jäseneksi ainoana Pohjoismaana. Jäykistä työmarkkinoistamme sekä
joustamattomista palkoistamme johtuen euro tätä nykyä vain kärjistää vakavaa
kansantalouden kriisiä Suomessa. Immosen-Saarakkalan EU- ja eurolinjan mukaisesti
Suomessa olisi näin valmistauduttava kansanäänestyksen järjestämiseen maamme
EU-suhteiden tilasta, jolloin kansalle annettaisiin aito mandaatti päättää
jatkosta tässä eurooppalaisessa yhteistyössä, joka kurjistaa suomalaista
elintasoa huomattavalla tavalla.
