perjantai 6. joulukuuta 2013

Suomen kansallista identiteettiä vahvistettava

Suomen juhliessa 96-vuotista taivaltaan itsenäisenä kansakuntana on mielenkiintoista tarkastella, minkälaisessa henkisessä tilassa isänmaamme on. Suomalaiskansallinen ajattelu on kansan syvien rivien parissa säilynyt viimeiset vuosikymmenet yllättävän vahvana huolimatta 1960-70-lukujen vasemmistoradikalismista. Sotaveteraanien nousu keskeiseen rooliin maamme kansallissankareina tapahtui viimeistään 1990-luvulla Neuvostoliiton ja reaalisosialismin romahdettua Euroopassa. Nykypäivänä kaikista epäkansallisin ajattelu- ja keskustelukulttuuri on Suomessa löydettävissä poliittisen, taloudellisen, kulttuurisen sekä mediaeliitin keskuudessa. Näille tahoille ei ole problemaattista siirtää suomalaista päätöksentekovaltaa rajojemme ulkopuolelle EU:n ja YK:n kaltaisille yhteenliittymille sekä näin häivyttää kansallisen identiteetin merkitys. Hallitsevien luokkien globalistinen konsensus onkin saattanut valtavirtayhteiskunnan hämmennyksen tilaan ja epävarmaksi omasta kansallisesta identiteetistään. Kansalaisiamme on suuresti hämmästyttänyt eliitin kansainvälisyysagenda, sillä tosiasiallisesti maailmankansalaisuusideologia on aatteena harhauttava ja naiivi, eikä se koskaan aidosti pysty korvaamaan jokaisen yksilön luonnollista kansallista tietoisuutta. 

Suomen 100-vuotisjuhlien valmisteluun on mediassa olleiden tietojen mukaan värvätty rutkasti vasemmistolaiseen yhteiskunta-ajatteluun sitoutuneita henkilöitä taiteilijoista akateemikkoihin. Voidaankin pitää varsin todennäköisenä, että Suomen satavuotista taivalta neljän vuoden päästä juhlitaan tavalla, jossa eliitti haluaa himmentää kansallisen yksimielisyyden ja tahtotilan merkitystä korvaamalla sen kansainvälisyyshumpalla. Voidaankin ennustaa, että muun muassa kylmän sodan päättymisen jälkeen Suomeen saapuneiden vähemmistöjen rooli nostetaan näissä karkeloissa jalustalle ylistävin sanankääntein huolimatta heidän vähäisestä merkityksestä kansalliselle identiteetille. 100-vuotista Suomen itsenäistä taivalta olisikin syytä mielummin juhlistaa korostamalla kansallista identiteettiä sekä jokaisen suomalaisen jakaman isänmaanrakkauden merkitystä maamme menestystarinan perustana. 

Suomen kansallinen tehtävä on ollut varjella ainutlaatuista Idän ja Lännen vuorovaikutuksesta syntyneen suomalaisen kulttuurin elinvoimaa Pohjolassa. Tämän tavoitetilan täyttäminen tulevaisuudessa edellyttääkin kansallisen ajattelun vahvistamista kaikissa kansalaisluokissa, myös eliitin parissa. Eliitin valistaminen kansallisen ajattelun hyödyistä tulisi kansallismielisten toimijoiden ottaa pitkän aikavälin yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteekseen.  Kukaan suomalainen ei ole valmis kamppailemaan ja kaatumaan EU:n tai vastaavan ylikansallisen yhteenliittymän vuoksi. Ainoastaan vahva kansallisvaltio Suomi on se instanssi, jonka puolesta suomalainen pystyy henkilökohtaiset etunsa sekä mukavuutensa uhraamaan, mikäli isänmaa sitä häneltä hädässä vaatisi.