Suomi 99-vuotta

On syytä toivottaa onnea rakkaalle isänmaalle Suomelle 99 vuodesta itsenäisenä. Suomella on takanaan sankarillinen historia vuosisataisesta taistelusta itäistä naapuriamme vastaan Suomen kansan elämäntavan ja vapauden puolesta. Suomalaiset rakensivat uutterasti suursodan 1939-1945 jälkeen omin käsin raunioituneen maansa yhdeksi vauraimmista valtioista nykymaailmassa, mitä voidaan pitää yhtenä maailmanhistorian merkittävimmistä saavutuksista. Perisuomalaiset hyveet kuten luotettavuus, ahkeruus, sisu ja vaatimattomuus leimaavat yhä kansamme imagoa mitä positiivisimmalla tavalla valtakunnan rajojen ulkopuolella. Suomella ei täten ole mitään syytä tuntea huonoa omatuntoa historiastaan tai identiteetistään.

Reilun vuoden työskentely Brysselissä on vain vahvistanut käsitystäni siitä, miten hyvä maa Suomi on meille suomalaisille. Kun on pidempään ollut poissa isänmaan kamaralta, sitä osaa antaa enemmän arvoa sellaisille asioille Suomessa kuin luotettava julkinen hallinto, puhdas luonto, toimivat peruspalvelut ja stabiili yleinen järjestys. Vahva suomalainen identiteetti on kansamme lahja maailmalle, josta on syytä olla ylpeä. Kansallinen identiteetti myös voimaannuttaa suomalaisia suuressa kansojen välisessä kilpailussa kansainvälisillä politiikan ja talouden areenoilla.

Suomen on syytä irtautua globalisaation suuresta valheesta ja asetettava oman maan edun maksimointi etusijalle kaikessa päätöksenteossa. Näin Suomi seuraisi tämänhetkisen maailmanpolitiikan megatrendiä, jota leimaa kansallismielisyyden renessanssi. Suomen ei ole näin enää syytä alistua globaalien eliittien ja kansainvälisten järjestöjen palvelijaksi, vaan voimallisesti toimia oman etunsa vartijana maailmalla. Yhdysvaltain tulevaa presidenttiä Donald J. Trumpia mukaillen on aika "Finland first"-politiikalle.

Länsimaiden uusi aamunkoitto

Kiinteistömoguli Donald J. Trumpin valinta republikaanina USA:n presidentiksi on aiheuttanut shokkiaallon liberaaliglobalistisissa eliiteissä niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia Trump voitti USA:n presidentinvaaleissa valitsijamiehissä selkeästi demokraattien Hillaryn Clintonin, jonka valinnan varmuudesta myös suomalaiset mediat ja ns. asiantuntijat olivat viikkokausia ennen vaalipäivää toitottaneet.

Amerikan suvereeni kansa, erityisesti amerikkalainen työläinen, otti USA:n presidentinvaaleissa kohtalon omiin käsiinsä ja päätti valita presidentiksi Trumpin Clintonin sijasta. Trumpin nousu Yhdysvaltain presidentiksi on todella raikas tuulahdus ummehtuneeseen yhteiskuntakulttuuriin länsimaissa, joka on rakentunut viimeiset vuosikymmenet kulttuuriselle itseinholle, poliittiselle korrektiudelle ja globalismille. Trumpin valintaa vastaan operoivat kaikki ylikansalliset eliitit, järjestöt ja muut kuppikunnat, joiden tavoitteena on pitää länsimaiden kansat alennustilassa eliittien edun maksimoimiseksi. Trump ei vastustajiensa määrää pelästynyt, vaan haastoi heidät väkevästi ja selviytyi taistosta voittajana. Trumpilla on nyt suuri paine pitää kiinni vaalilupauksistaan kumoamalla maansa korruptuneiden eliittien politiikan erityisesti vapaakauppasopimusten, laittoman maahanmuuton ja ulkopolitiikan suhteen.

Trumpin valinta presidentiksi sattui samalle päivälle, jolloin vietettiin Berliinin muurin murtumisen 27-vuotisjuhlia. Berliinin muurin murtumisesta käynnistynyt tapahtumasarja, joka romahdutti 1980-1990-lukujen taitteessa reaalisosialismiin tukeutuneen kommunistisen itäblokin, sai eräät yhteiskuntatieteilijät 1990-luvun alussa jo povaamaan historian loppua. Historian lopulla tarkoitettiin kommunismin romahtamisesta seuraavaa liberaalidemokratian ja globaalin kapitalismin pysäyttämätöntä voittokulkua yleismaailmallisina johtoideologioina. Tälle kansainvälisen liberalismin ja globalismin determinismille vaihtoehdon esitti edesmennyt amerikkalainen Harvardin yliopiston tutkija Samuel P. Huntington. Huntington linjasi teoksessaan Clash of Civilizations teesinsä maailman eri kulttuurien välisestä väistämättömästä konfliktista, joka korvaisi kylmän sodan aikana vallinneen kommunismin ja kapitalismin välisen vastakkainasettelun. Ottaen huomioon viimeisten 15 vuoden aikana tapahtuneen islamilaisen terroriaallon ympäri maailmaa ja muslimimaahanmuuton aiheuttaman vastareaktion eurooppalaisissa parlamenttivaaleissa viime vuosina, voidaan Huntington nostaa länsimaiden historian selvänäköisimpien yhteiskuntatieteilijöiden joukkoon.

Historian rattaat ovat kääntyneet pysyvästi Brexitin, Trumpin presidentinvaalivoiton ja Alankomaiden, Itävallan, Ranskan, Saksan ja muiden Euroopan maiden kansallismielisten puolueiden riemumarssin myötä. Uusi aikakausi on koittamassa länsimaailmassa, jota leimaa kansallismielisyyden paluu ja oman kansan edun nostaminen politiikan johtotähdeksi ylikansallisten eliittien sekä kv-järjestöjen (EU, YK, NATO, IMF etc.) miellyttämisen sijasta. Länsimaissa yhä enemmistönä oleva eurooppalaisperäinen keskiluokka ei ole niellyt ilman vastarintaa kansallisten ja kansainvälisten eliitin visiota, että on itseisarvo ja väistämätön kehityksenkulku nyt saattaa oma kansallinen identiteetti, kulttuuri ja elämänmuoto historian kirjojen sivuille. Juuri tavallisessa eurooppalaisperäisessä työväenluokassa ja alemmassa keskiluokassa kytee uuden kansallismielisen vallankumouksen kipinä eurooppalaisten kansakuntien pelastamiseksi monikulttuurisuuden, globalisaation ja massamaahanmuuton kauhistukselta. 

Suomi on toistaiseksi jäänyt sivuun niin Euroopan kansallismielisten puolueiden riemumarssin ja Trumpin valinnan aiheuttaman kansallismielisyyden hyökyaallon myötävaikutuksista. Ps on tällä hetkellä kannatustasoltaan Länsi-Euroopan heikoimpia populistipuolueita, johon syy voidaan johtaa tavasta, jolla puolue on toteuttanut hallituspolitiikkaansa. Suomella on yhä pohjoismaiden löysin turvapaikkapolitiikka, eikä maan EU-politiikka ole muuttunut käytännössä lainkaan kuluneen 1,5 vuoden aikana, vaikka ps on ollut toiseksi suurin hallituspuolue.  PS:n pj. Timo Soini, joka ei ideologisesti edusta kansallismielisyyttä, vaan vanhentunutta smp:läistä sosiaalipopulismia, ei ole selvästi halunnut asemoida ps:ää moderniksi eurooppalaiseksi nationalistipuolueeksi, vaan osaksi vallitsevaa valtaeliittiä Suomessa. Tämä voi herättää painetta ensi kesän ps-puoluekokouksessa tehdä puolueen kärkipaikoilla vaihdoksia ps:n linjan ja imagon päivittämiseksi 2010-luvulle 1980-lukulaisesta soinilaisesta sosiaalipopulismista.

Kansainvälisen liberalismin ja globalisaation aikakausi on ohi

Angela Merkel jää historiaan sinä Saksan liittokanslerina, joka loi olosuhteet kansallismielisyyden uudelle renessanssille maassa, jonka identiteetti on ollut hauras aina toisen maailmansodan päättymisestä lähtien. Merkelin vastuuton turvapaikanhakijoiden tervetuloapolitiikka avasi tulvaportit suurimmalle kansainvaellukselle Euroopan mantereella sitten Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeen 300-400-luvuilla. Myös Suomi joutui sijaiskärsijäksi Merkelin politiikasta, kun tämän kutsumia turvapaikanhakijoita valui Suomeen asti kymmeniä tuhansia viime vuonna. Merkelin päätöstä on yritetty selittää hänen väitetyllä kristillisellä vakaumuksella tai vastavuoroisesti vieraantumisella saksalaisten arkitodellisuudesta. Todennäköisin selitys Merkelin tuhoiselle päätökselle kutsua kaikki turvapaikanhakijat Eurooppaan on pikemmin hänen edustamansa kansainvälisen liberalismin ja globalisaation ideologiat, jotka ovat toimineet Länsi-Euroopan ja Yhdysvaltojen johtoaatteina kylmän sodan päättymisestä lähtien. 

Kansainvälinen liberalismi ja globalisaatio perustuvat ajatukselle ihmiskunnan universalismista, jolloin kansallisilla kulttuureilla ei ole mitään eroa ja maailman hyvinvointi tulisi maksimoiduksi, jos kaikki maailman maat omaksuisivat yhteisen globaalikapitalismiin ja demokratiaan perustuvan yhteiskuntajärjestelmän. Liberaaliglobalismi on ylevistä periaatteista huolimatta ollut etenkin rahoitusmarkkinasektorin ja kansainvälisten konsernien ideologia. Rahoitusmarkkinoiden liberalisointi, teollisuuden ulkoistamisen helpottaminen ja ihmisten liikkuvuuden täydellinen vapauttaminen ovat nostaneet ylempien yhteiskuntaluokkien tulotasoa kaikissa länsimaissa. Myös kehitysmaiden köyhät, etenkin eräissä Aasian maissa, ovat hyötyneet liberaaliglobalismista suuresti. Länsi-Euroopan keskiluokka USA:n keskiluokan ohella taas ovat saaneet kokea palkkojensa stagnaation, teollisuustyöpaikkojen katoamisen ja monikulttuurisen kaaoksen ilmiöt. Länsimaiden keskiluokan identiteetin ja elintason romahdus ei ole kansainvälisissä eliiteissä herättänyt paljon sympatiaa. Näille juurettomille kosmopoliiteille ei merkitse mitään tuhatvuotisten kansallisten kulttuurien tuhoutuminen. Tärkeintä heille on elää omassa kuplassaan Genevessä, New Yorkissa tai Brysselissä samanmielisten kanssa ja hautoa päässään utopistia visioita maailmanhallituksesta. Globalisaation ja kansainvälisen liberalismin harhat ovat myös ilmenneet regime change ja nation building politiikkana, jolloin taloudellisesti ja kulttuurisesti alikehittyneitä maita on pakolla yritetty muuttaa länsimaistyylisiksi maiksi. Nämä kokeilut ovat epäonnistuneet täydellisesti varsinkin Syyriassa, Irakissa ja Libyassa. Brysselin ja Washingtonin puhuvat päät ovatkin demokratiaristiretkillään avanneet Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa Pandoran lippaan. Sekulaarien diktaattorien kaatamisen jälkeen näissä maissa ei ole vallinnut oikeusvaltion ja demokatian tila, vaan uskonnollinen ja etninen kaaos, pakolaisvirrat ja järkyttävät ihmiselämän menetykset. Liberaaliglobalistien aiheuttama täystuho interventionistisella ulkopolitiikalla on yksi keskeisempiä syitä, miksi Donald Trumpilla on hyvät mahdollisuudet voittaa USA:n presidentinvaaleissa Hillary "Crooked" Clinton marraskuussa. 

Euroopan nykyisen vaurauden pohja luotiin nopean talouskasvun vuosina 1945-1975. Tämän jälkeen talouskasvu on ollut Euroopassa enemmän ja vähemmän nopeaa, mutta silti trendinomaisesti vahvaa aina vuoden 2008 finanssikriisiin asti. Euroopan uusi nousu on mahdollinen, mutta se ei tapahdu nojaamalla kansainväliseen liberalismiin ja globalisaatioon. Eurooppa ei voi enää ottaa vastaan merkittäviä määriä maailman kurjimpia ihmisiä Aasiasta ja Afrikasta rajattoman maailman ideologian nimissä. Ei-länsimaisten maahanmuuttajien aiheuttamat kustannukset julkiselle hallinnolle ovat joka ikisessä Länsi-Euroopan maassa tähtitieteelliset. Monikulttuurinen yhteiskuntakokeilu onkin johtanut pitkälti moniongelmaiseen yhteiskuntaan lähiömellakoina, yleisen turvallisuuden heikentymisenä, islamistisina terrori-iskuina ja yleisen elinmukavuuden laskemisena. Euroopan ei myös ole syytä sopia sellaisia kauppasopimuksia, jotka hyödyttävät vain kansainvälisiä konserneja, kuten TTIP. Euroopan maiden on oman hyvinvointinsa vuoksi oltava avoin kansainväliselle kaupalle, mutta huoltovarmuuden vuoksi strategisilla aloilla on harjoitettava järkevää protektionismia. PK-yritysten kansainvälistymisen auttamiseksi on myös tulkittava uudelleen EU:n valtiontukisääntöjä. Omia kansojaan sortavat diktaattorit Afrikassa ja Aasiassa eivät ole toivottavia, mutta he ovat monissa tapauksissa pienempi paha kuin islamistinen tai etninen kaaos, joka on seurannut regime change-politiikasta. Bismarckilainen reaalipolitiikka toimikoot ohjenuorana Euroopan uudelle ulkopolitiikalle, sillä idealistinen ulkopolitiikka lähes säännöstään johtaa paljon pahempaan tilanteeseen lähtöasetelmään nähden.

Ongelman ytimessä on islam itse

Eurooppaa ovat vavisuttaneet kuluneen vuoden aikana lukuisat äärimuslimien terrori-iskut. Näiden iskujen kaikilla tekijöillä on todistetusti ollut suora yhteys murhanhimoisen Islamilaisen valtion (Isis) kalifaattiin Syyrian ja Irakin rajaseuduilla. Islamilaisen valtion jihadistit tappoivat Pariisissa viime marraskuussa useiden sarjojen iskuissa  vajaa 200 ihmistä rynnäkkökiväärein ja räjähtein. Brysselissä tämän vuoden maaliskuussa isis-soturit tekivät itsemurhapommi-iskut Brysselin lentokentällä ja eräällä kaupungin metroasemista. Viime viikolla taas afganistanilainen turvapaikanhakija hyökkäsi Wurzburgissa kirveellä ihmisten kimppuun junassa ja toissapäivänä syyrialainen turvapaikanhakija räjäytti itsensä Ansbachissa. Molemmat näistä terroritekoihin syyllistyneistä turvapaikanhakijoista olivat julistautuneet Isiksen sotilaiksi.

Ongelma ei ole se, että islamia muka tulkitsisivat eräät ääriainekset "väärin", vaan islamin oppi sen ytimessä ei ole suvaitsevainen. Islamin perustaja profeetta Muhammad oli julma mies, joka johti lukuisia verisiä sotaretkiä Arabian niemimaalla, oli vastuussa kokonaisten juutalaisheimojen likvidoinnista ja otti vaimokseen pikkulapsen, jonka kanssa myös "täytti" avioliiton. Se fakta, että Muhammadia pidetään islamissa täydellisenä ihmisenä, antaa oikeutuksen äärimuslimeille tehdä karmeita tekoja. Ero ei voisi olla suurempi kristinuskon perustajaan Jeesukseen, joka julisti rauhaa, anteeksiantoa ja lähimmäisenrakkautta. Lisäksi Jeesus painotti, että hänen valtakuntansa on taivaassa, eikä hän halunnut Muhammadin tavoin luoda väkivalloin jumalvaltiota maan päälle. Islamin doktriinissa kaikki alueet, jotka eivät kuulu islamin alle ovat ns. sodan huone, jonka alueella muslimit saavat mm. valehdella ja toimia muutenkin epäeettisesti, jos se edistää islamin leviämistä. Emme tietenkään voi syyttää yksittäistä ihmistä, joka on syntynyt islamilaiseen perheeseen ja kasvanut tähän uskontoon, mutta tosiasioita on katsottava silmään. Muslimeiden pitäisi lännessä irtisanoutua aika keskeisistä islamin opinkappaleista, jotta toimiva yhteiselo Euroopan kantaväestöjen ja muslimivähemmistöjen kanssa olisi tulevaisuudessa mahdollista. Jos kehitys jatkuu tätä rataa, pelkään edessä odottavan vakavan yhteentörmäyksen. 

Euroopan rajat olisi nyt sinetöitävä ainakin toistaiseksi kiinni kaikista niistä maista, joissa on vakava terroriuhka. Myös joka ikinen muutamana viime vuonna maanosaan saapuneista turvapaikanhakijoista olisi laitettava ympärivuorokautiseen monitorointiin. Riskitapaukset näiden tp-hakijoiden joukossa taas pitäisi siirtää turvallisuussyistä säilöön. Yhteisen elämän pelisäännöt on pystyttävä luomaan Euroopan maissa eri yhteisöjen välillä tavalla, jossa painotetaan länsimaiskristillisten arvojen ja normien yleistä sitovuutta. Jos tähän arvo- ja normirakennelmaan ei maahanmuuttaja pysty sopeutumaan, tällöin tämän on vietettävä oman kulttuurinsa mukaista elämää alkuperämaassaan.

Brexit on ensimmäinen askel Euroopan kansojen vapautumisessa EU:n ikeestä

Olen iloinen, että elän tänä aikana, jolloin saan todistaa Euroopan kansojen kurjistumisen lähteen Euroopan unionin hajoamisprosessin käynnistymisen Brexitin myötä. Britannia,etenkin Englanti, on maailmanhistoriassa esiintynyt pioneerina lukemattomin tavoin mm. demokratian, tieteen, taiteen ja kulttuurin edistäjänä. Britannia on toiminut vuosisatojen ajan Euroopan valona ja maan tämänpäiväisen kansanäänestyksen myötä Euroopan uuden nousun siemen on versonnut vanhalla mantereella. Britannian kansan suvereeni päätös irrottautua kansoja taannuttavasta Euroopan Unionista on voitto liberaaliglobalistisesta eliitistä, papukaijamaisesta konsensumediasta, investointipankeista ja ja muista tahoista, jotka ovat vuosikymmenten ajan halveksuneet tavallisten eurooppalaisten etua ja toiveita. 

On tosiasioiden kieltämistä väittää, että Suomen ääni kuuluu EU:ssa paremmin. Mikään ei puhu sen puolesta, että Suomi olisi yli 20 vuoden EU-jäsenyyden aikana saanut jollain tavalla äänensä kuuluviin EU:ssa maalle keskeisissä kysymyksissä. Suomi on noudattanut pääministeri Paavo Lipposen ajoista lähtien säälittävää sylikoira EU-politiikkaa samalla, kun esimerkiksi Tanska ja Ruotsi ovat jättäytyneet pois EU:n haitallisimmista hankkeista (euro, yhteinen oikeus- ja maahanmuuttopolitiikka). Suomi on siis pohjoismaista eniten EU-ytimeen koittanut pyrkiä ja on tällä hetkellä ylivoimaisesti koko pohjolan alisuorittaja talouskasvussa. EU-jäsenyyden varjolla Suomessa on uskottu, että kaikki paranee itsestään, mutta näinhän se ei ole. EU-jäsenyys, etenkin euroalueeseen kuuluminen, on turruttanut suomalaiset olemaan tekemättä tarvittavia muutoksia talous- työllisyys- ja sosiaalipolitiikassa. 

Perussuomalaisten EU-linjaa pitää muokata. Puolueen on palattava sille EU-kriittiselle linjalle, joka vallitsi ennen perussuomalaisten hallituskautta. Soinin-Terhon Brexitiä vastustava ja EU:ta myötäilevä linja pitää muuttua EU-vastaiseksi, jonka airuena Ps-nuoret ovat kunnioitettavasti toimineet.

Turvapaikkapolitiikka Suomessa ja pohjoismaissa

On huolestuttavaa, että verovaroilla rahoitettu Yle levittää jatkuvasti propagandaa maahanmuuttajien tai Suomen kansalaisten perheenyhdistämisistä. Ainoana pohjoismaana Suomi ei ole ulottamassa eduskunnan pian hyväksymässä lakimuutoksessa toimeentuloedellytystä perheenyhdistämissä oman maan tai muiden pohjoismaiden kansalaisiin, eikä lakimuutoksessa esitetä perheenyhdistämisdirektiivin sallimien asunto-, asumisaika-, aviopuolisoiden ikäraja- tai kielitaitoedellytysten käyttöönottoa. Norja, Ruotsi ja Tanska ovat lyhentäneet kansainvälisen suojelun nojalla myönnetyt oleskeluluvat turvapaikan saaneiden kohdalla 3 vuoteen ja toissijaista suojelua saaneiden tapauksessa 1 vuoteen. Lupien päätyttyä nämä maat myös aikovat tarkistaa systemaattisesti tarpeen kv-suojelun jatkamiselle. Vain Suomi jatkaa pohjoismaista 4 vuoden luvan myöntämistä kummallekin kategorialle, eikä ole selvää aiotaanko jatkossakaan peruuttaa lupia, vaikka tarvetta kv-suojelulle ei olisi. Suomen turvapaikkapolitiikka onkin jäämässä sekä perheenyhdistämisten että oleskelulupien osalta yksiselitteisesti pohjoismaiden löysimmäksi.


Se, että Suomen kansallisen lainsäädännön tiukkuus ei vastaa muita pohjoismaita, ei selity vain sillä, että Tanskaa ei sido EU:n oikeus- ja sisäasiat ja Norja ei ole jäsenenä EU:ssa. Nämä tekijät antavat näille kahdelle maalle vain aavistuksen enemmän liikkumatilaa säädettäessä perheenyhdistämisistä ja oleskeluluvista. Euroopan ihmisoikeussopimus, Geneven pakolaissopimus ja muut kansainvälisen suojelun tarjoamiseen velvoittavat yleissopimukset sitovat Tanskaa ja Norjaa yhtä lailla. Suomen hallituksen löysä turvapaikkapolitiikka alkaa näyttää yhä erikoisemmalta, kun sitä vertaa Ruotsiin, jossa nykyisellä vihervasemmistohallituksella on tiukempi tp-linja kuin Suomella. Ruotsi on perinteisesti edustanut EU:ssa liberaaleinta maahanmuuttopolitiikkaa, mutta Suomi on nyt perinyt tämän kyseenalaisen tittelin länsinaapuriltaan.


Poliittinen tahto tai sen puute on määrittävänä tekijänä siinä, miten tiukkaa turvapaikkapolitiikkaa kukin maa harjoittaa. Suomen hallituksella ei tähän asti ole ollut paljoa motivaatiota saattaa ulkomaalaiskäytäntöjä yleispohjoismaiselle tasolle, koska maahanmuuttopolitiikka ei ole hallituksen prioriteettilistan kärjessä. Hallituksen tekemät maahanmuuttokiristykset on tarkoituksella jätetty mahdollisimman minimaalisiksi.  Kansainvälisen suojelun nojalla annettujen oleskelulupien ja perheenyhdistämisten suhteen Suomi tarvitsisikin vielä huomattavasti enemmän tiukennuksia Norjan, Ruotsin ja Tanskan tapaan. Tarvittavat toimet olisi saatava Suomessa aikaan ennen kuin rajatarkastukset loppuvat Ruotsilla ja Tanskalla marraskuussa, sillä vain näiden maiden rajatarkastukset pitävät turvapaikanhakijatilanteen Suomessa tällä hetkellä stabiilina.

Maahanmuuttokriisi tämän vuoden suurin poliittinen kysymys

Maahanmuuttokriisin jatkuminen tarkoittaa hyvästejä valtion velkaantumisen pysäyttämiselle tänä vaalikautena. Koulutukseen, hyvinvointipalveluihin ja tulonsiirtoihin tehdyt leikkaukset eivät auta budjetin tasapainottamisessa, jos piikki on samalla auki turvapaikanhakijoiden ja muiden ulkomaalaisten  vastaanotossa. Useiden ministeröiden nykyisten tai entisten virkamiesten arvioiden mukaan lähivuosina pelkästään turvapaikanhakijoiden kotouttamiseen suunnataan valtion talousarviossa useita miljardeja euroja. Huolimatta kotouttamiseen kohdistetuista suurista budjettivaroista on epäilyksen alla onnistuuko Suomi välttämään maahanmuuttajien integroinnissa ne traagiset virheet, jotka jokainen Länsi-Euroopan maa on tehnyt 1960-luvulta lähtien. Hyvin suurella todennäköisyydellä Suomi ei tässä tehtävässä onnistu, koska myös Suomessa on kotouttamisessa lähinnä painotettu länsieurooppalaisen esimerkin mukaisesti maahanmuuttajien omien kulttuurien pönkittämistä, syyllistetty maahanmuuttajien ongelmista kantaväestöä ja luotu maahanmuuton ongelmista elävä kotouttamisteollisuus kaikkine konsulttuneineen.


Presidentti Sauli Niinistö piti eilen valtiopäivien avajaisissa asiallisen puheen, jossa keskeisenä teemana oli Eurooppaa ja Suomea koetteleva maahanmuuttokriisi. Niinistö aivan oikein huomioi, ettei maanosamme pysty ottamaan vastaan kaikkia parempaa elämää hamuavia maahanmuuttajia. Niinistö esitti myös kritiikkiä vallitsevia pakolaisuutta koskevia kv-sopimuksia kohtaan, jotka solmittiin aikana, jolloin toimintaympäristö oli täysin erilainen. Suomen hallituspuolueiden, erityisesti keskustan ja kokoomuksen, pitäisi nyt ottaa kynä kauniiseen käteen ja saattaa Suomen maahanmuuttopolitiikka vastaamaan muuttunutta kriisitilannetta, eikä viivytellä tarpeellisten maahanmuuttoreformien kanssa. Kansainvälisen suojelun myöntämiseen, perheenyhdistämiseen ja sosiaalietuisuuksiin liittyvä lainsäädäntö on laskettava minimitasolle kansainvaelluksen torjumiseksi Suomeen.

EU-tason ratkaisut eivät auta pakolaiskriisissä

Julkisuuteen tuomiensa lausuntojen perusteella sisäministeri Petteri Orpo ei ole vieläkään ymmärtänyt, etteivät EU-tason ratkaisut auta pakolaiskriisin hoidossa, eikä unioni ole kykeneväinen suojaamaan EU:n ulkorajoja. Kaikki jäsenmaat ovatkin alkaneet kiristää mahdollisimman pikaisella aikataululla kansallisia lakejaan maahanmuuttotulvan estämiseksi. Näin pitäisi Suomenkin tehdä ja Orpon johtaman ministeriön on luovuttava aikeistaan vesittää perheenyhdistämisen kiristykset ja vastaanottorahan leikkaamiset, jotta Suomen lainsäädäntö on mahdollisimman kireää, kun uusi turvapaikanhakija-aalto keväällä taas alkaa. 

On täysin perustelematonta, jos Dublin-asetuksen ensimmäisen maan säännös poistetaan. Tällöin turvapaikanhakijoiden vaeltaminen Euroopassa haluamaansa maahan tulisi legitimisoiduksi. Kreikkaa ja Italiaa ei pitäisi EU-komission taholta hyysätä turvapaikanhakijoiden sisäisillä siirroilla ja Dublin-asetuksen muuttamisella, koska nämä maat rikkovat räikeästi toiminnallaan Eurodac- ja Dublin-asetusta sekä Schengenin rajasäännöstöä työntämällä turvapaikanhakijat eteenpäin Keski-Eurooppaan. Kreikan ja Italian vastuuta alueilleen tulevista turvapaikanhakijoista pitäisi päinvastoin vahvistaa sanktioimalla näiden maiden tähänastinen politiikka. 

Ainoa vaihtoehto ehkäistä keväällä alkava uusi turvapaikanhakijatulva Eurooppaan on pysäyttää tulijat Kreikan ja Makedonian vastaisella rajalla, koska Kreikka on de facto lopettanut rajavalvonnan, eikä Turkin hyväntahtoisuuteen voi luottaa pakolaisliikkeen hillitsemisessä. Päinvastoin kansainvälisessä lehdistössä on tullut ilmi tietoja, joiden mukaan Turkki aktiivisesti edistää turvapaikanhakijoiden liikettä länsirannikoltaan Kreikan saarille. Euroopan on pystyttävä toimimaan tehokkaasti sivilisaationsa säilymisen vuoksi. Sivilisaatio, joka ei tunne tai puolusta rajojaan, ei ole sivilisaatio lainkaan.

Angela Merkelin tervetuloapolitiikka tiensä päässä

Kölniä järkyttäneet tapahtumat uudenvuoden vaihteessa olivat suoraa seurausta Saksan liittokansleri Angela Merkelin tervetuloapolitiikasta, joka nähtiin Lähi-idässä ja Afrikassa kehoituksena marssia Eurooppaan. Eurooppaan viime vuonna tulleista yli miljoonasta turvapaikanhakijasta 70-80 % oli hyväkuntoisia nuoria miehiä, ketkä ovat EU:hun tulonsa jälkeen aiheuttaneet monenlaista häiriötä ja kaaosta useissa maissa. Nyt on vihdoinkin syytä luopua siitä harhakäsityksestä, että Eurooppaa koettelisi ensisijaisesti pakolaiskysymys. EU:ta uhkaa pikemminkin muslimimaiden nuorten miesten kansainvaellus, ketkä tahtovat tulla Eurooppaan viettämään mukavampaa elämää ja, joista iso osa haluaa olla täysin välittämättä niistä pelisäännöistä, mitkä Euroopassa vallitsevat. 

Saksan on turha protestoida EU-tasolla siitä, että Pohjoismaat haluavat tukkia turvapaikanhakijoiden kulkemisen maihinsa Saksan kautta rajatarkastusten avulla ja ulkomaalaissäädäntönsä kiristyshankkeilla. Saksa nyt vain niittää sitä satoa, mitä aikaisemmin kylväsi. Angela Merkel kutsui syyskuussa kaikki maailman pakolaiset Eurooppaan tervetuloapolitiikallaan, mikä myös heijastui Suomeen 32 000 tp-hakijana vuonna 2015. Keväällä turvapaikanhakijoiden massiivinen virta Turkista EU:hun todennäköisesti jatkuu, minkä vuoksi EU:n olisi valmistauduttava auttamaan Makedoniaa sulkemaan Kreikan vastainen rajansa, koska Kreikan äärivasemmistohallitus ei ole kykenevä, eikä halukas suojelemaan Schengen-alueen ulkorajoja. 

Suomen hallituksen on ymmärrettävä se, että väliaikainen tp-hakijoiden määrän lasku johtuu muiden Pohjoismaiden rajatarkastuksista ja huonontuneista sääoloista, eikä hallituksen toimeliaisuudesta. Jo hallituksen ilmoittamat ulkomaalaisten perheenyhdistämisten ja sosiaaliturvan leikkaukset sekä oleskelulupien väliaikaistaminen on vietävä loppuun ennen kesän maahanmuuttoruuhkan alkua. EU-tasolla Suomen ei lisäksi pidä enää tukea liittokansleri Merkelin vastuutonta tervetuloapolitiikkaa, vaan pikemminkin liittoutua Britannian ja Visegrad-maiden kanssa, joiden pakolaispoliittinen visio on paljon Suomen perinteisiä liittolaisia Ruotsia ja Saksaa realistisempi.

Euroopan kohtalonhetket käsillä

Eurooppa on maailman kaikista maanosista se, joka on saavuttanut historiansa aikana korkeimman huipun niin tieteen, taiteen kuin kulttuurinkin saralla. Kiistämättömiä tunnusmerkkejä eurooppalaisen sivilisaation ainutlaatuisuudesta ovat muun muassa Akropolis-kukkula Ateenassa, Pyhän Pietarin kirkko Roomassa tai Westminster Abbey Lontoossa. 1600-luvulta lähtien maailman keskuksena toiminut Eurooppa menetti kuitenkin kahden suursodan seurauksena asemansa maailmanpolitiikan suunnannäyttäjänä Yhdysvalloille ja Neuvostoliitolle. Sittemmin maailman areenoilla Kiina, Intia ja muut Aasian nousevat valtiot ovat täyttäneet USA:n ja Venäjän globaalin vaikutusvallan pienentymisen aiheuttamaa valtatyhjiötä. Maailmansotien aiheuttamat traumat saivat länsieurooppalaisissa yhteiskunnissa aikaan vahvan antikansallisen eetoksen, mikä näkyi myös siinä, että monet Keski-Euroopan maat rekrytoivat suuren joukon siirtolaisia työvoimaksi Pohjois-Afrikan maista ja Turkista. Vierastyövoiman rekrytointi loppui Länsi-Euroopan maissa maailman öljykriisin puhkeamiseen vuonna 1974. Ulkoeurooppalainen siirtolaisuus ei kuitenkaan pysähtynyt vierastyövoiman rekrytointistoppiin, vaan ei-eurooppalainen siirtolaisuus vain muutti muotoaan perhesyiden perusteella tapahtuvaksi maahanmuutoksi tai pakolaisuudeksi, joka on jatkunut tähän päivään saakka massiivisessa mittaluokassa.

Suomea ja koko muuta Eurooppaa on koetellut tänä vuonna ennennäkemätön siirtolaistulva Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta. Marraskuun loppuun mennessä vajaat 900 000 henkilöä oli tullut EU:n alueelle laittomasti Välimeren poikki. Tätä nykyistä kehitysmaiden kansalaisten massamuuttoliikettä Eurooppaan voidaan hyvin perustein verrata niihin valtaviin kansainvaelluksiin, jotka tekivät lopun Rooman valtakunnasta 300-400-luvuilla. Valtavirtamedia ja monikulttuurisuusideologiaan sitoutuneet puolueet ovat halunneet käsitellä meneillään olevaa kriisiä pelkästään pakolaiskysymyksenä. Todellisuudessa Eurooppaan tällä hetkellä valuva ihmismassa koostuu hyvin heterogeenisesta joukosta turvapaikanhakijoita, taloudellisia siirtolaisia ja vierastaistelijoita, joista esimerkkeinä toimivat ne kaksi henkilöä, jotka rekisteröidyttyään turvapaikanhakijoiksi kulkivat Pariisiin osallistuakseen 13.11 terrori-iskujen toteutukseen.

70-80 % EU:hun tänä vuonna saapuneista laittomista maahanmuuttajista on ollut nuoria hyväkuntoisia miehiä, ketkä ovat jättäneet perheensä jälkeen lähtömaihinsa. Myös Suomeen tänä syksynä saapuneista turvapaikanhakijoista valtaosa on ollut nuorehkoja miehiä, joiden tunnusmerkkeihin ovat usein kuuluneet iphone taskussa ja iso määrä käteistä rahaa lompakossa. Ennen kuin Tornion järjestelykeskus perustettiin turvapaikanhakijoiden rekisteröinnin mahdollistamiseksi Pohjois-Suomessa, moni turvapaikanhakija jatkoi lehtitietojen mukaan matkaansa Torniosta läpi Suomen haluamaansa kohteeseen omakustanteisesti. Eräskin suomalainen taksikuski kertoi medialle turvapaikanhakijan todenneen hänelle "Money no problem" taksimatkan maksamistapaa kysyttäessä.Euroopan komissio on ennustanut, että vuoden 2017 loppuun mennessä Eurooppaan saapuu yhteensä 3 miljoonaa turvapaikanhakijaa. Komissio on vakuutellut tämän suuren ihmisjoukon kasvattavan EU-maiden BKT:ta. Ilmeisesti komissio näkee kotouttamisteollisuuden pyörittämisen, joka saa tuottonsa veronmaksajien kukkarosta, olevan maanosamme uusi kasvuala. Todellisuudessa tämä kolmannen maailman ihmisvyöry tulee reväyttämään erityisesti Saksan ja Pohjoismaiden valtiontalouden alijäämäiseksi, kohottamaan terrorivaaraaja kiihdyttämään jo vuosikymmeniä jatkunutta ulkomaalaisten eristäytymistä eurooppalaisten yhteiskuntien marginaaliin.

EU on epäonnistunut unionia tänä vuonna kohdanneen suuren siirtolaisvirran ennakoinnissa ja hallinnoinnissa. Unionin instituutioiden lähtökohtana on tässä maahanmuuttokriisissä ollut ensisijaisesti EU:hun laittomasti tulevien maahanmuuttajien etujen puolustaminen, eikä unionin ulkorajojen valvonta ja sisäisen turvallisuuden varmistaminen. Suurin virhe EU:n instituutioiden lähestymistavassa maahanmuuttokriisiin on ollut turvapaikanhakijoiden taakanjakokäytännön lanseeraaminen, joka on toiminut vain lisähoukuttimena Lähi-idän ja Afrikan asukkaille hakeutua kohti Eurooppaa. EU:n olisi sitovien taakanjakomekanismien säätämisen sijasta ensisijaisesti pyrittävä turvaamaan unionin ulkorajat ja saamaan sekä kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden että laittomien maahanmuuttajien palautukset toimimaan. Turkin vastaisella merirajalla EU-rajaturvallisuusvirasto Frontexin on käynnistettävä systemaattiset push back-operaatiot Australian onnistuneen esimerkin mukaisesti turvapaikanhakijaveneiden käännyttämiseksi takaisin Turkkiin. Keskisellä Välimerellä taas EU:n sotilasoperaatio Sophian on edettävä sen suunniteltuun kolmanteen vaiheeseen, jotta Libyassa toimivat ihmissalakuljettajien ringit saadaan hajotettua ja laittomaan maahanmuuttoon käytettävät veneet pystyttäisiin tuhoamaan. EU-maita sitovaa unionitason maahanmuuttolainsäädäntöä olisi myös tarkistettava siten, että ulkomaalaisten perheenyhdistämistä ja sosiaalietuisuuksia voitaisiin rajoittaa vielä lisää. Unionin jäsenmaille olisi lisäksi sallittava rajoittaa turvapaikanhakijan liikkuminen vastaanottokeskuksen tiloihin koko siksi ajaksi, kun turvapaikkahakemusta käsitellään. Tämä toimenpide takaisi yleisen järjestyksen säilymisen niillä alueilla, joiden läheisyydessä on vastaanottokeskuksia. 

Saksan liittokansleri Angela Merkelin lanseeraama tervetuloapolitiikka kaikille maailman pakolaisille on yksi keskeisimmistä syistä, miksi Eurooppaan suuntautuva laiton siirtolaisuus saavutti massiivisen kokoluokan tänä vuonna. Siirtolaisuusliikkeen taustalla on kuitenkin myös muita moninaisia tekijöitä, kuten valtava nuorisoväestön koko Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maissa sekä tämän maailmankolkan krooninen yhteiskunnallinen sekasorto. Eurooppa ei kuitenkaan voi toimia siten, että se väärin ymmärretyn suvaitsevaisuuden nimissä tuo kolmansien maiden ongelmat omalle alueelleen maahanmuuttajien mukana. Maanosamme länsimaiskristillinen identiteetti velvoittaa eurooppalaisia suhtautumaan humaanilla tavalla maailman hädänalaisiin, mutta tämä tapahtuu parhaiten parantamalla pakolaisleirien oloja Turkissa, Syyriassa ja Jordaniassa, jotta barbaarimaisen Islamilaisen valtion kukistuttua, pakolaisiksi joutuneet ihmiset voivat palata taas kotimaihinsa. Euroopan maat voivat myös tarjota tarkasti rajatuilla kiintiöillä tilapäistä suojelua etenkin kriisialueilta tuleville naisille ja lapsille sekä kristityille vähemmistöille, mutta tilanteen rauhoituttua lähtömaissa, pääsäännön olisi oltava se, että turvaa saaneet henkilöt muuttaisivat takaisin kotimaahansa.

EU-mailla ei ole paljoa aikaa jäljellä tehdä sellaisia poliittisia ratkaisuja, jotka estäisivät Euroopan maahanmuuttokriisin eskaloitumisen vakaviksi sisäisiksi levottomuuksiksi ympäri maanosan. Euroopan kulttuurisen koheesion säilyminen edellyttää nyt poikkeuksellista poliittista rohkeutta ja päämäärätietoisuutta kaikilta Euroopan päättäjiltä. Aikakirjat tulevat ikuisesti muistamaan ne päätökset, mitä tänä ajankohtana tehtiin Eurooppaan kohdistuneen suuren kansainvaelluksen seurauksena. On lastemme ja lastenlapsemme tulevaisuuden kannalta välttämätöntä, että suojelemme eurooppalaista kohtalonyhteisöä sitä kohdistuvaa suurta vaaraa vastaan.

Teksti on julkaistu Rahvas-lehdessä 3-4/2015