6.12.2015 on Suomen itsenäistymisen 98-vuotisjuhlapäivä. Suomea on koetellut viime aikoina vakava talouden taantuminen ja ennennäkemätön turvapaikanhakijoiden vyöry, mikä on ymmärrettävästi aiheuttanut suomalaisissa suurta huolestuneisuutta. Suomalaisten on tänään kuitenkin syytä ylpeydellä muistella suurta tarinaa nimeltä Suomi. Suomi selviytyi sankarillisen taistelun kautta itsenäisenä toisesta maailmansodasta, sodan raunioista maa uudelleenrakennettin täysin kotimaisin voimin ja Suomesta kehittyi lopulta hyvinvointivaltio, joka on osoittautunut hämmästyttävän kilpailukykyiseksi maailmantaloudessa ja samalla taannut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen suomalaisten kesken.
Tanskan kansa teki oikean ratkaisun tämän viikoisessa kansanäänestyksessään tyrmäämällä EU:n oikeus- ja sisäasiain yhteistyöhön osallistumisen. Tanskalaiset ovat aikaisemmin äänestäneet eurojäsenyyttä vastaan vuonna 2000 ja sanoneet ei Maastrichtin sopimukselle 1992. Myös Ruotsissa kansa kaatoi maan eurojäsenyyden kansanäänestyksessä 2003. Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka on pyrkinyt kaikkiin EU-ytimiin ja yhteistyömuotoihin ja tuloksena on se, että Suomen talous kuristuu liian vahvan valuutan takia ja kaikki yritteliäisyys sekä tsemppi on kadonnut maasta, kun on luotettu liikaa EU-jäsenyyden tuoman kuvitteellisen vetoavun varaan. Suomalaisilta ei myös ole saatu kansanäänestyksillä mandaattia tälle ytimiin pyrkimisille. Suomen pitäisi ottaa täysin uusi asento EU-politiikassa ja muiden Pohjoismaiden tapaan pidettävä etäisyyttä EU:n ytimiin kansallisen poliittisen liikkumavaran maksimoimiseksi.
Suomen suunnan kääntämiseksi uuteen kansalliseen nousuun on palattava niihin periaatteisiin, jotka mahdollistivat Suomen kehittymisen yhdeksi maailman vakaimmista ja vauraimmista yhteiskunnista toisen maailmansodan kauhujen jälkeen. Kansainvälinen liberalismi, globalisaation nimissä tehty perusteollisuuden ulosmittaus tai utopistinen massamaahanmuuttoideologia eivät rakennusvälineinä ole kestäviä suomalaisen sivilisaation ylläpitämiseksi. Herkeämätön kansallinen yhtenäisyys, vahva suomalainen identiteetti ja elinkelpoinen kansantalous ovat edellytykset sille, että suomalainen elämänmuoto voidaan säilyttää myös jälkipolville. Suomalaiset ovat historiansa aikana yltäneet aina suurenmoisiin suorituksiin kansallisen yksimielisyyden vallitessa. On suomalaisista itsestään kiinni seuraammeko isiemme viitoittamaa suomalaiskansallista tietä, vai kuljemmeko kohti muun Länsi-Euroopan tuhoisaa yhteiskuntakokeilua, jonka lopputulemaa olemme viime aikoina kauhulla katselleet täältä Pohjois-Euroopan koillisnurkasta.
Tanskan kansa teki oikean ratkaisun tämän viikoisessa kansanäänestyksessään tyrmäämällä EU:n oikeus- ja sisäasiain yhteistyöhön osallistumisen. Tanskalaiset ovat aikaisemmin äänestäneet eurojäsenyyttä vastaan vuonna 2000 ja sanoneet ei Maastrichtin sopimukselle 1992. Myös Ruotsissa kansa kaatoi maan eurojäsenyyden kansanäänestyksessä 2003. Suomi on ainoa Pohjoismaa, joka on pyrkinyt kaikkiin EU-ytimiin ja yhteistyömuotoihin ja tuloksena on se, että Suomen talous kuristuu liian vahvan valuutan takia ja kaikki yritteliäisyys sekä tsemppi on kadonnut maasta, kun on luotettu liikaa EU-jäsenyyden tuoman kuvitteellisen vetoavun varaan. Suomalaisilta ei myös ole saatu kansanäänestyksillä mandaattia tälle ytimiin pyrkimisille. Suomen pitäisi ottaa täysin uusi asento EU-politiikassa ja muiden Pohjoismaiden tapaan pidettävä etäisyyttä EU:n ytimiin kansallisen poliittisen liikkumavaran maksimoimiseksi.
Suomen suunnan kääntämiseksi uuteen kansalliseen nousuun on palattava niihin periaatteisiin, jotka mahdollistivat Suomen kehittymisen yhdeksi maailman vakaimmista ja vauraimmista yhteiskunnista toisen maailmansodan kauhujen jälkeen. Kansainvälinen liberalismi, globalisaation nimissä tehty perusteollisuuden ulosmittaus tai utopistinen massamaahanmuuttoideologia eivät rakennusvälineinä ole kestäviä suomalaisen sivilisaation ylläpitämiseksi. Herkeämätön kansallinen yhtenäisyys, vahva suomalainen identiteetti ja elinkelpoinen kansantalous ovat edellytykset sille, että suomalainen elämänmuoto voidaan säilyttää myös jälkipolville. Suomalaiset ovat historiansa aikana yltäneet aina suurenmoisiin suorituksiin kansallisen yksimielisyyden vallitessa. On suomalaisista itsestään kiinni seuraammeko isiemme viitoittamaa suomalaiskansallista tietä, vai kuljemmeko kohti muun Länsi-Euroopan tuhoisaa yhteiskuntakokeilua, jonka lopputulemaa olemme viime aikoina kauhulla katselleet täältä Pohjois-Euroopan koillisnurkasta.
