tiistai 17. tammikuuta 2017

Perussuomalaiset tarvitsevat puheenjohtajan vaihdoksen

Perussuomalaiset on vajaan 2 vuoden hallitusvastuunsa myötä romahtanut kannatuksessa 8-10 % luokkaan. Puolue on tätä nykyä kannatukseltaan Länsi-Euroopan heikoimpia kansallismielisiä puolueita. On selvää, että hallitusvastuussa jokaisen puolueen kannatus laskee, mutta ps:n kannatuksen täydellinen romahdus on osoitus perustavanlaatuisimmista ongelmista. Keskeisin syy perussuomalaisten kannatuskatoon on täysin vääränlainen asemoituminen hallituksessa maltilliseksi yhteistyöpuolueeksi, joka orjallisesti noudattaa hallitusohjelmaa ja kaikin tavoin välttää ärsyttämästä hallituskumppaneita. Toinen kardinaalivirhe ps:n hallitustaipaleella on ollut puolueen äänestäjille vähemmän merkityksellisiin asioihin juuttuminen maahanmuutto- ja EU-politiikan kustannuksella. Eläkeläisten asumistuen leikkaamisen perumisen ja eläkearmahduksen kaltaisten asioiden läpiviemiseen on ps käyttänyt huomattavaa poliittista pääomaa hallituksessa samalla, kun Suomella on yhä pohjoismaiden löysin turvapaikkapolitiikka ja EU-politiikka ei ole muuttunut edelliseen hallitukseen nähden lainkaan.  Ps:n EU-politiikan haaksirikosta voi parhaiten nostaa esimerkiksi hallituksen surullisenkuuluisan päätöksen kesällä 2015 myöntää Kreikalle kolmannen tukipaketin ps:n siunauksella. 

Ylivoimaisesti suurimman vastuun ps:n hallituksessa pärjäämisestä kantaa puolueen pj. Timo Soini. Menemättä syvemmälle Soinin henkilökohtaisiin teemapainotuksiin hallituksessa on mielenkiintoista arvioida hänen ulkopoliittista visiota ja toimintaa ulkoministerinä. Erityisesti tarkastelemalla Soinin antamaa puhetta Ankarassa ja Wall Street Journalin haastattelua voidaan sukeltaa sisään Soinin ulkopoliittiseen ajatteluun.

Soini piti viime viikolla puheen Ankarassa, joka herätti Suomessakin laajalti huomiota. Puheessaan Soini positioi Suomen Turkin ehdottomaksi ystäväksi ja näki kummankin maan jakavan yhteiset demokraattiset arvot. Turkki ja EU hyötyvät myös Soinin mukaan Turkin EU-jäsenyysneuvotteluista. Liioittelematta voidaan sanoa, että Soinin antamat lausunnot Turkissa olivat todella ihmeellisiä ja täysin vastoin ps:n kriittistä Turkki-linjaa. Soini tuli puheessaan tietoisesti suitsuttaneeksi Turkin islamistipresidentti Erdoganin hallintoa, joka on luomassa Turkista uutta Ottomaanien valtakuntaa, jossa islam määrittää turkkilaisen yhteiskunnan kaikki normit ja arvot. 

Soini väitti tänään julkaistussa Wall Street Journalin haastattelussa, että Trump tulee sovittamaan agendansa virkaanastujaisten jälkeen vallitsevaan konsensukseen. Tosiasiassa ei voida pitää mitenkään varmana sitä, että Trump tulee taipumaan päämäärissään etenkin koskien siirtolaisuutta, vapaakauppaa ja ulkopolitiikkaa. Soinin mukautuminen muiden puolueiden agendaan ei millään muotoa toimi ennakkotapauksena muiden populististen poliitikkojen toiminnalle vallan asemassa. Wall Street Journalin antamat kehut Soinin maltillisuudesta herättävät taas kysymyksen, mitä virkaa yleensä on perussuomalaisella ulkoministerillä, jos hän vain toistelee eliitin agendaa? Ei se, että valtioneuvosto yhdessä presidentin kanssa määrittää ulkopolitiikan suuret linjat, välttämättä tarvitse johtaa ulkoministerin vaikenemiseen kaikista omista painotuksistaan ulkopolitiikassa. 

Konservatiivinen kansallismielisyys ja common sense-politiikka tulee länsimaissa voittamaan kansainväliseen liberalismiin ja globalisaatioon perustuvan eliittien yhteiskuntamallin, joka on aiheuttanut länsimaiden kulttuurisen rapautumisen, hallitsemattoman maahanmuuton, haitallisen EU-integraation ja keskiluokan sosioekonomisen aseman heikentymisen. Trumpin valinta USA:n presidentiksi ja Brexit olivat vasta alku kehityksessä, joka tulee kaatamaan eliittien viime vuosikymmeniä rakentaman vaarallisen yhteiskuntakokeilun. 

Perussuomalaisilla on aito tilaisuus Jyväskylän puoluekokouksen puheenjohtavalinnan myötä siirtyä modernin kansallismielisyyden tielle ja torjua orastava kehitys kohti maltillista yhteistyöpuoluetta/arvokasta valtionhoitajapuoluetta. PS kaipaa kovasti uusia teemapainotuksia sen sijaan, että kaikki tarmo puolueessa asetettaisiin sosiaalipopulististen päämäärien edistämiseen. Jää nähtäväksi, onko ps:stä aidoksi kansallismieliseksi vaihtoehdoksi, vai taantuuko se sosiaalipopulistiseksi pienpuolueeksi.