Euroopan parlamentin vaalit ovat tunnetusti maailman suurin demokraattinen tapahtuma yli miljardin asukkaan Intian kuukausia kestävien parlamenttivaalien jälkeen. Tämän vuoksi ei vain Euroopassa, vaan myös ympäri maailmaa, osoitettiin huomattavaa mielenkiintoa siihen, minkälainen EU-parlamentin koostumus on vaalikaudella 2019-2024.
Euroopan vuoden 2015 pakolaiskriisi johti merkittävään poliittiseen myllerrykseen Keski-Euroopan kansallisissa vaaleissa, mikä toimi esinäytöksenä tämän kevään EU-vaaleille. Saksassa, jossa ei toisen maailmansodan trauman takia ollut kansallismielistä puoluetta yli 70 vuoteen, on nyt vahva kansallismielinen liike AFD, joka on edustettuna liittopäivien ohella jokaisessa maan osavaltiossa. Italiassa taas hallituksen vahva mies on sisäministeri ja Legan puheenjohtaja Matteo Salvini, joka on haastanut menestyksellisesti Euroopan unionin avoimien rajojen tervetuloapolitiikan. Visegrad-maiden blokki on omalta osaltaan pistänyt jarrua Brysselin byrokraattien päämäärille, jossa juurettomalla globalismilla, militantilla arvoliberalismilla ja abstraktilla EU-uskovaisuudella halutaan korvata Euroopan kansojen vuosituhansia vanhat perinteet ja kulttuurit.
EU-vaalien tulos oli kansallismielisillä puolueilla Euroopan parlamentin vaalien historian kovin. Vaalien tuloksena Euroopan parlamentissa on yli 170 meppiä, jotka voidaan laskea kuuluvaksi EU-skeptisiin maahanmuuttokriittisiin puolueisiin. Tämä on yli 100 enemmän kuin vihreiden ryhmällä, jonka kasvusta Suomen ja Euroopan liberaali konsensusmedia yritti levittää ”vihreän aallon” legendaa. Vihreät eivät tosiasiassa olleet yhdessäkään EU-maassa suurin puolue, eikä EU-positiivisten puolueiden yhteiskannatus noussut, vaan siirtymä oli muutamassa maassa isoista EU-myönteisistä konsensuspuolueista vihreisiin. Kansallismieliset voimat taas nousivat Britanniassa, Italiassa, Ranskassa, Puolassa ja Unkarissa maidensa suurimmiksi EU-puolueiksi. Merkittävää kasvua isänmaallisten puolueiden kannatuksessa tapahtui myös muun muassa Ruotsissa, Belgiassa ja Tsekeissä.
Euroopan parlamenttia ovat dominoineet vuosikymmeniä kristillisdemokraattisen (EPP) ja sosiaalidemokraattisen parlamenttiryhmän niin kutsuttu suuri koalitio, jolla on ollut enemmistö parlamentin paikoista. Toukokuun EU-vaalit tekivät lopun kyseisen koalition enemmistöstä. Tuoreimpien tietojen mukaan EPP ja sosiaalidemokraattien ryhmä pyrkivät rakentamaan yhdessä liberaalien ja vihreän ryhmän kanssa EU-myönteisen konsensuskoalition. Nämä konsensusryhmien yhteistyökuviot alleviivaavat edelleen sen tärkeyttä, että isänmaallisten voimien on Brysselissä yhdistyttävä jyrkkään vastarintaan globalistipuolueita vastaan.
Perussuomalaiset on mukana uudessa aidosti kansallismielisessä ID-ryhmässa Euroopan parlamentissa. On aika siirtyä maltillisesta salonkikonservatiivisesta EU-kritiikistä kohti aitoon EU:n muuttamiseen, joka tarkoittaa jäsenmaiden kansallisen suvereniteetin palauttamista, kansallisen lainsäädännön saattamista primaariseksi oikeuslähteeksi ja Afrikan ja Aasian massamaahanmuuton pysäyttämistä.
Tänä vuonna minulla tulee täyteen neljä vuotta Brysselin pimeyden ytimessä työskentelyssä. Aloittaessani täällä työni syyskuussa 2015 perussuomalaiset oli maltillinen yhteistyöpuolue, jonka kannatus ja henki olivat kadonneet harvojen hillotolppien tavoittelun vuoksi. Näistä synkistä ajoista kansanliikkeemme on noussut uuden puoluejohdon taipumattoman hengenvoiman ja kenttäväen pyyteettömän työn ansiosta vahvaan nousuun. Vuosi 2019 todisti yhtä sodanjälkeisen ajan Suomen suurimmista poliittisista comebackeista. Perussuomalaiset nousi eduskunnan toiseksi suurimmaksi puolueeksi vain pienellä erolla ykköseksi tulleisiin sosiaalidemokraatteihin. Euroopan parlamentin vaaleissa perussuomalaiset taas säilytti kaksi meppipaikkaansa kohonneella kannatuksella. Laura Huhtasaari ja Teuvo Hakkarainen tulevat puolustamaan Suomea tinkimättömällä isänmaallisuudella ja aatteen palolla tämän EU-parlamenttikauden yhdessä eurooppalaisten liittolaistemme kanssa.
Perussuomalaisten ylimpänä tavoitteena on suomalaisen elämänmuodon ja kulttuurin varjelu. Tämän tavoitteen täyttäminen vaatii perussuomalaisilta periksi antamatonta poliittista vaikuttamista sekä Brysselin että Suomen kentillä. Pitämällä kiinni pyyteettömyydestä ja uskosta omaan asiaan perussuomalaisilla on kaikki mahdollisuudet nousta tulevaisuudessa Suomen johtavaksi puolueeksi uudessa kansallismielisessä Euroopassa.
