Britannian kesäkuun 2017 vaaleissa maan kumpikin pääpuolue konservatiivit ja työväenpuolue lupasivat vaalimanifesteissaan viedä Britannian eron Euroopan unionista läpi 2016 EU-kansanäänestyksen tuloksen mukaisesti. Tänä vuonna olemme kuitenkin saaneet todistaa erikoista näytelmää Britannian parlamentin alahuoneessa, jossa yksittäiset EU-myönteiset konservatiivit ja koko työväenpuolue tukenaan liberaalidemokraatit, Skotlannin kansallispuolue etc ovat pyrkineet perumaan koko Brexitin tai ainakin säilyttämään erittäin läheiset välit EU:hun Brexitin jälkeen. Myös Pohjois-Irlannin unionistit DUP-puolueessa ovat asettuneet vastahankaan Brexit-prosessissa, koska he eivät olet voineet hyväksyä sitä, että Brexitin jälkeen Pohjois-Irlantia sitoisivat tietyt EU:n tulliliittoa ja sisämarkkinoita koskevat määräykset, vaikka Britannia kokonaisuudessaan lähtisi sisämarkkinoilta ja tulliunionista.
Brexitin puolesta äänesti 17.4 miljoonaa brittiä, mikä on suurin demokraattinen mandaatti koko Britannian historiassa. On siis täysin groteskia, että Brexit-myönteiset voimat ovat brittiparlamentissa ajamassa ns. “people’s votea” eli uutta kansanäänestystä Brexitistä ja näin sivuuttamassa täysin 2016 kansanäänestyksen lopputuloksen. Parlamentin remainer-kansanedustajat siis uskottelevat tietävänsä paremmin, miten Britannian kansa ajattelee ja haluavat ajaa itsekkäästi Britannian ennennäkemättömään demokratian kriisin partaalle.
Britanniassa parlamentarismin historia on paljon pidempi kuin muissa Länsi-Euroopan maissa. Jo 1215 maan aateliset pakottivat Englannin kuninkaan Juhana Maattoman allekirjoittamaan Magna Chartan, joka muun muassa verotusasioissa pakotti kuninkaan jakamaan vallan parlamentin kanssa. Parlamentarismi joutui todelliseen koetukseen 1600-luvulla, jolloin tyranniksi heittäytynyt Kaarle I johdatti Englannin sisällissotaan, mitä seurasi kuninkaan mestaus 1649 ja Oliver Cromwellin nousu lordiprotektoriksi. Cromwellin valtakautta seurasi restauraatio eli Kaarle II:n nousu Englannin kuninkaaksi 1660. Kaarle II:n seuraaja valtaistuimella oli hänen veljensä katolinen Jaakko II, joka joutui lähes välittömästi parlamentin kanssa törmäyskurssille, mikä huipentui 1688 Vilhelm Oranialaisen ja Annan maihinnousuun parlamentin kutsusta ja mainioon vallankumoukseen. Vilhelm Oranialainen ja Anna hyväksyivät Englannin hallitsijoina mainion vallankumouksen vanavedessä 1689 Bill of Rights-lakiesityksen, joka nosti parlamentin vallankäyttäjänä monarkin yläpuolelle.
Boris Johnsonin hallituksen esitys erosopimuksesta Britannian ja EU:n välillä saattaa tulevalla viikolla saada parlamentin enemmistön tuen. On myös odotettavissa, että työväenpuolue yrittää saada erosopimuksen uuteen kansanäänestykseen tai saada läpi esityksen, jonka mukaan Britannia tulee olemaan jatkossakin osa EU:n tulliunionia. Vaikka Brexit saataisiinkin maaliin, on Britannian parlamentin kansan tahdon vastaisten elementtien toiminta jo aiheuttanut pysyvää vahinkoa Britannian demokratialle ja maan asemalle maailmalla. Itsekkäät omaa etuaan ajavat poliitikot ovat ajamassa maailman vanhimman demokratian täydellisen rappion partaalle, jossa kansan mielipiteellä ei ole enää mitään roolia päätöksenteossa. Jotta Britannia voisi Brexitin jälkeen nousta uuteen kukoistukseen, olisi maassa syytä perustaa komitea selvittämään Brexitiä sabotoineiden kansanedustajien toimintaa.
