Kiinan eläintoreilta alkunsa saanut ja ympäri maailman levinnyt koronavirus on pakottanut Suomenkin siirtymään yhteiskunnalliseen poikkeustilaan maaliskuun loppupuolelta lähtien. Liikkumisen ja muut arkielämän rajoitukset, jotka ovat kohdistuneet nyt suomalaisiin, ovat tiukimpia, mitä maassamme on koettu sitten sotavuosien. Nämä rajoitukset ovat kuitenkin olleet välttämättömiä, jotta koronaviruksen eteneminen Suomessa hidastuisi, eikä terveydenhuoltojärjestelmämme ylikuormittuisi. Ravintoloiden, baarien ja muiden liiketilojen sulkemiset tulevat aiheuttamaan suuret taloudelliset menetykset, joiden kanssa joudumme elämään lähivuodet. Suomi tulee velkaantumaan tänä vuonna ennätysnopeasti ja hallituksen tavoite valtiontalouden tasapainottamisesta tämän vaalikauden loppuun mennessä ei tule toteutumaan.
1990-luvulla alkanut ja 2000-luvulla kiihtynyt Kiina-ilmiö on siivittänyt länsimaiset yritykset ennennäkemättömiin voittoihin ns. globaalin työnjaon myötä, jossa moni valmistava prosessi on ulkoistettu Kiinaan. Riippuvuus kiinalaisesta halpatuotannosta on kuitenkin osoittautunut isoksi riskiksi, kun koronaviruksen leviäminen Kiinassa pysäytti maan tehtaat. On käynyt ilmi, että Suomi on jopa huoltovarmuuden kannalta kriittisillä sektoreilla, kuten suojamaskien valmistuksessa, riippuvainen Kiinasta.
Koronapandemian opetuksen pitäisi olla se, että äärimmäinen tuotantoketjujen levittäminen Aasiaan pelkkien kustannussäästöjen toivossa ei ole järkevää. Tulevaisuudessa olisi parempi, jos suomalaiset yritykset pyrkisivät pitämään arvoketjunsa mahdollisimman lähellä Suomea. Suomessa olisi myös kohotettava huoltovarmuuden tasoa, sillä emme enää jatkossa voi olla Kiinan kommunistidiktatuurin valmistamien suojavälineiden varassa, kun uusi kriisitilanne taas koittaa.
Yleisesti globalismin ideologia, joka rakentuu utopistiselle ajatukselle maailmankylästä, jossa ihmiset, tavarat, pääomat ja palvelut liikkuvat ilman rajoituksia on tulossa tiensä päähän. Vilkasta ulkomaankauppaa käydään jatkossakin, mutta yhä enemmän painoarvoa tullaan asettamaan strategisesti tärkeiden alojen suojelemiselle kiinalaisilta yritysvaltauksilta ja vakoilulta. Suomen kansantalouden elinvoima pitää jatkossa yhä enemmän rakentua korkealle laadulle ja innovaatioille, eikä halpatyövoiman maahantuonnille, jolla yritetään painaa palkkakustannuksia alas.
Suomen on valmistauduttava maailmaan, jossa vahvat kansallisvaltiot ottavat yhä enemmän tilaa vanhentuneilta ja tehottomilta kansainvälisiltä järjestöiltä. Maailman kansojen ja kulttuurien soisi elävän rauhassa tulevaisuudessa, mutta samalla pitää ymmärtää, että mitään yhteistä päämäärää maapallolla ei ole. On hyväksyttävä eri sivilisaatioiden välinen kamppailu markkinaosuuksista ja poliittisesta hegemoniasta tosiasiana, jota ei globalistinen haaveilu miksikään muuta.
