Pääministeri Jyrki
Kataisen katastrofihallitus on saavuttanut hallituskauden puolivälin
virstanpylvään. Puolivälin krouviin saapuminen ei kuitenkaan tässä tapauksessa
ole juhlan aihe, sillä hallituksen tähän astinen työskentely on ollut yhtä vaivalloista
taapertamista. Kataisen kabinetin lähes kaikki keskeiset hankkeet ovat joko
jääneet toteuttamatta tai epäonnistuneet. Tämän lisäksi EU-politiikassa ja sisäisen
turvallisuuden ylläpitämisessä hallitus on epäonnistunut surkeasti.
Hallitus on todistanut Suomen yhtä taloushistorian suurimmista romahduksista kuluneiden kahden vuoden aikana. Vaihtotase on romahtanut kenties pysyvästi alijäämäiseksi Suomen jalostussektorin kuihtuessa pois ja maamme velkaantuukin yhä kiihtyvämmällä tahdilla ulkomaille. Hallitus on myös ollut kyvytön taittamaan Suomen julkisen sektorin velkaantumiskehitystä sekä pienentämään budjettitalouden kroonista alijäämää. Hallitus on tarjonnut elinkeinosektorillemme lähinnä raippaa erilaisten energiaverojen, rikkidirektiivien sekä liiketoimintaa häiritsevän byrokratian muodossa.
Suomi on aidon systeemimuutoksen tarpeessa. Nykyinen ummehtunut konsensusdemokratia on tullut tiensä päähän. Maamme olisi aika siirtyä aktiiviseen demokratiaan, jossa poliittiset päätökset voidaan saattaa paremmin voimaan. Tämä vahvistaisi yhteiskunnan toimivuutta sekä mahdollistaisi Suomen pelastamisen sosioekonomisesta syöksykierteestä, johon maamme on joutunut. Aktiivinen demokratia on mahdollista oloissa, jossa kansalaisilla on mahdollista paikantaa päättäjä sekä asettaa hänet vastuuseen epätoivottavasta politiikasta. Tämä tarkoittaa vahvoja koalitiohallituksia, toimivaltaista presidenttiä sekä kansanäänestysten yhä lisääntyvää käyttöä. Suomen kansalle onkin annettava aito aloiteoikeus heitä puhutteleviin poliittisiin teemoihin Sveitsin mallin mukaisesti. Aktiivinen demokratia olisi hyvä vaihtoehto nykyiselle aikansa eläneelle hallinnointidemokratialle, jossa erilaiset piilopoliittiset asiantuntijat sekä ammattimaiset lobbarit määrittelevät maamme suunnaan.
Hallitus on todistanut Suomen yhtä taloushistorian suurimmista romahduksista kuluneiden kahden vuoden aikana. Vaihtotase on romahtanut kenties pysyvästi alijäämäiseksi Suomen jalostussektorin kuihtuessa pois ja maamme velkaantuukin yhä kiihtyvämmällä tahdilla ulkomaille. Hallitus on myös ollut kyvytön taittamaan Suomen julkisen sektorin velkaantumiskehitystä sekä pienentämään budjettitalouden kroonista alijäämää. Hallitus on tarjonnut elinkeinosektorillemme lähinnä raippaa erilaisten energiaverojen, rikkidirektiivien sekä liiketoimintaa häiritsevän byrokratian muodossa.
Suomi on aidon systeemimuutoksen tarpeessa. Nykyinen ummehtunut konsensusdemokratia on tullut tiensä päähän. Maamme olisi aika siirtyä aktiiviseen demokratiaan, jossa poliittiset päätökset voidaan saattaa paremmin voimaan. Tämä vahvistaisi yhteiskunnan toimivuutta sekä mahdollistaisi Suomen pelastamisen sosioekonomisesta syöksykierteestä, johon maamme on joutunut. Aktiivinen demokratia on mahdollista oloissa, jossa kansalaisilla on mahdollista paikantaa päättäjä sekä asettaa hänet vastuuseen epätoivottavasta politiikasta. Tämä tarkoittaa vahvoja koalitiohallituksia, toimivaltaista presidenttiä sekä kansanäänestysten yhä lisääntyvää käyttöä. Suomen kansalle onkin annettava aito aloiteoikeus heitä puhutteleviin poliittisiin teemoihin Sveitsin mallin mukaisesti. Aktiivinen demokratia olisi hyvä vaihtoehto nykyiselle aikansa eläneelle hallinnointidemokratialle, jossa erilaiset piilopoliittiset asiantuntijat sekä ammattimaiset lobbarit määrittelevät maamme suunnaan.
