Espanja esitti tänään 25.6 virallisen avunpyyntönsä muille EU-maille pankkisektorinsa tukemiseksi. Maan on arvioitu tarvitsevan "vaatimattomat" 100 miljardia euroa pelastaakseen romahtamisen partaalle joutuneet pankkinsa. Kuvetta joutuvat kantamaan pääosin Pohjois-Euroopan maat, jotka ovat tulleet Espanjalle tutuiksi rahoittajiksi maan EU-jäsenyyden ajan. Verkkouutisten arkistosta löytynyt artikkeli lokakuulta 1996 kuvaa hyvin Espanjan rahan lypsäämiskykyä muilta yhteisön jäsenmailta. Artikkelin mukaan Espanja oli eräs EU:n taitavimmista neuvottelijoista, vaikka maa oli tuolloin ollut vasta 10 vuotta yhteisön jäsen. Maalla oli tapana kyseenalaistaa EU-jäsenmaiden väliset neuvottelut viime hetkellä, jolloin muiden jäsenmaiden oli ollut pakko tulla Espanjan kantoja vastaan, jottei yhdentymisen uskottavuus olisi kärsinyt median silmissä.
Verkkouutisten artikkelissa kerrotaan, miten Espanjan tultua EU:hun yhteisön rahavirrat olivat valuneet kasvavissa määrin etelään päin. EU:n aluepolitiikan varat kaksinkertaistettiin 1988 pitkälti oliivimaiden eduksi. EU oli ilmeisesti pyrkinyt rahalla lahjomaan entisen oikeistodiktatuurimaan "sulautumaan" yhteisön arvoihin. Lisäksi näillä voitelurahoilla varmistettiin Espanjan suostumus sisämarkkinaohjelman käynnistämiseen. Espanjan iltalypsyt eivät kuitenkaan olleet jääneet tähän. Maan oli onnistunut vaatia EU:lta erityistä koheesiorahastoa, jonka varat myös syydettiin oliivimaiden tuhlattavaksi. Kirsikkana kakun päällä oli entisten EFTA-maiden pääsy ETA-alueen jäseniksi, jonka Espanja tyrmäsi, ennen kuin nämä maat suostuivat perustamaan erityisen ETA-rahaston Etelä-Euroopan maiden rahan törsäämistä varten. Espanjan uskomaton röyhkeys Pohjois-Euroopan maiden kuppaajana on jatkunut 1990-luvulta tähän päivään saakka. Verkkouutisten mukaan oliivimaat ovat käyttäneet hyväkseen rikkaiden EU-maiden huonoa omatuntoa ja halua edistää hinnalla millä hyvänsä EU:n integraatiota. Ilmiö on tuttu tänä päivänä, jolloin suomalaisten lehtien artikkelit kirjoittelevat säälivästi Etelä-Euroopan maiden itseaiheuttamasta sosiaali-ekonomisesta katastrofista ja vaaditaan utopistisen europrojektin tekohengittämistä, vaikka Suomen valtion kassakirstun pohja jo häämöttäisi.
Suomalaisten ei ole mitään syytä vuodattaa kyyneliä Espanjan, Kreikan tai muiden oliivimaiden kohtalon vuoksi. Nämä maat menivät ns. naimisiin rahan vuoksi hyväksyessään euron valuutakseen, joka mahdollisti holtittoman valtion velkaantumisen ja asuntokuplan kaltaiset lieveilmiöt mm. Espanjassa. Ilman euroa näiden maiden valtion joukkovelkakirjalainojen korkeat korot ja kansallisten valuuttojen realistinen arvostus olisivat estäneet velkarahaan perustuvan hyvinvointiyhteiskuntamallin rakentamisen. Kreikkalaiset virkamiehet mm. saivat suomalaisten selkänahasta, eli euron avulla, lisärahaa tullessaan töihin ajoissa ja mikäli he osasivat käyttää tieto- tai kopiokonetta. Kreikkalaisten ministeröiden lähetit saivat lisäksi valtiolta 290 euron bonusmaksun, jos he joutuivat kantamaan asiakirjoja. Tämänkaltaisen mielettömyyden rahoittaminen on loputtava. Nähtäväksi jää, miten EU suhtautuu, kun Kreikan uusi hallitus vaatii lisäaikaa EU-lainojen takaisinmaksulle ja kieltäytyy karsimasta julkisen sektorin elättityöntekijöidensä määrää. Todennäköisesti Suomi, Hollanti ja Saksa vaaditaan taas maksumiehiksi ja avaamaan kukkaronyörinsä "ylpeän" Kreikan kansan puolesta, jotteivat EU-pilvilinnat vain romahtaisi eliitin silmien edessä.
Verkkouutisten artikkelissa kerrotaan, miten Espanjan tultua EU:hun yhteisön rahavirrat olivat valuneet kasvavissa määrin etelään päin. EU:n aluepolitiikan varat kaksinkertaistettiin 1988 pitkälti oliivimaiden eduksi. EU oli ilmeisesti pyrkinyt rahalla lahjomaan entisen oikeistodiktatuurimaan "sulautumaan" yhteisön arvoihin. Lisäksi näillä voitelurahoilla varmistettiin Espanjan suostumus sisämarkkinaohjelman käynnistämiseen. Espanjan iltalypsyt eivät kuitenkaan olleet jääneet tähän. Maan oli onnistunut vaatia EU:lta erityistä koheesiorahastoa, jonka varat myös syydettiin oliivimaiden tuhlattavaksi. Kirsikkana kakun päällä oli entisten EFTA-maiden pääsy ETA-alueen jäseniksi, jonka Espanja tyrmäsi, ennen kuin nämä maat suostuivat perustamaan erityisen ETA-rahaston Etelä-Euroopan maiden rahan törsäämistä varten. Espanjan uskomaton röyhkeys Pohjois-Euroopan maiden kuppaajana on jatkunut 1990-luvulta tähän päivään saakka. Verkkouutisten mukaan oliivimaat ovat käyttäneet hyväkseen rikkaiden EU-maiden huonoa omatuntoa ja halua edistää hinnalla millä hyvänsä EU:n integraatiota. Ilmiö on tuttu tänä päivänä, jolloin suomalaisten lehtien artikkelit kirjoittelevat säälivästi Etelä-Euroopan maiden itseaiheuttamasta sosiaali-ekonomisesta katastrofista ja vaaditaan utopistisen europrojektin tekohengittämistä, vaikka Suomen valtion kassakirstun pohja jo häämöttäisi.
Suomalaisten ei ole mitään syytä vuodattaa kyyneliä Espanjan, Kreikan tai muiden oliivimaiden kohtalon vuoksi. Nämä maat menivät ns. naimisiin rahan vuoksi hyväksyessään euron valuutakseen, joka mahdollisti holtittoman valtion velkaantumisen ja asuntokuplan kaltaiset lieveilmiöt mm. Espanjassa. Ilman euroa näiden maiden valtion joukkovelkakirjalainojen korkeat korot ja kansallisten valuuttojen realistinen arvostus olisivat estäneet velkarahaan perustuvan hyvinvointiyhteiskuntamallin rakentamisen. Kreikkalaiset virkamiehet mm. saivat suomalaisten selkänahasta, eli euron avulla, lisärahaa tullessaan töihin ajoissa ja mikäli he osasivat käyttää tieto- tai kopiokonetta. Kreikkalaisten ministeröiden lähetit saivat lisäksi valtiolta 290 euron bonusmaksun, jos he joutuivat kantamaan asiakirjoja. Tämänkaltaisen mielettömyyden rahoittaminen on loputtava. Nähtäväksi jää, miten EU suhtautuu, kun Kreikan uusi hallitus vaatii lisäaikaa EU-lainojen takaisinmaksulle ja kieltäytyy karsimasta julkisen sektorin elättityöntekijöidensä määrää. Todennäköisesti Suomi, Hollanti ja Saksa vaaditaan taas maksumiehiksi ja avaamaan kukkaronyörinsä "ylpeän" Kreikan kansan puolesta, jotteivat EU-pilvilinnat vain romahtaisi eliitin silmien edessä.
