Saksan liittokansleri Angela Merkelin tuoreet linjaukset lisääntyneen integraation tarpeesta EU-alueella tulee aiheuttamaan harmaita hiuksia Kataisen hallitukselle. Merkelin visio yhä tiiviimmästä poliittisesta unionista, jossa kansallinen budjettipolitiikka on ulkoistettu EU:n komissiolle, ei vastaa Suomen kansan etuja. Hollannin pääministeri Mark Ruttekin on ilmaissut skeptisyytensä federalistisille pyrkimyksille, sillä liittovaltion luominen ei hänen mukaansa ratkaise nykyistä euron akuuttia kriisiä.
Hollanti, Saksa ja Suomi ovat vetäneet viime kuukausina EU-politiikassa yhtä köyttä viimeisinä AAA-luottoluokituksen euromaina. Lähiaikoina on kuitenkin ollut havaittavissa, että Saksa poiketen kolmikon muista jäsenistä on halukas voimakkaasti edistämään EU:n integraatiota. Syynä saksalaiseen federalismi-intoon voi olla Saksan menneisyyden synnit, jotka pakottavat maan lähes pakonomaisesti kannattamaan korruptoitunutta ranskalais-belgialaista byrokratiahirviötä, jona EU suomalaisten silmissä näyttäytyy. Nurinkurisinta nykyisessä eurokriisidebatissa on perinteisesti EU:hun skeptisesti suhtautuvan Britannian tuki liittovaltioimiskehitykselle, jotta Britannian vienti EU-maihin elpyisi. Briteillä ei kuitenkaan itsellään ole pienintäkään halua liittyä tähän megalomaaniseen liittovaltio-Eurooppaan.
Eurobondit voivat nousta siksi kysymykseksi, joka horjuttaa Kataisen hallituksen toimintakykyä peruuttamattomasti. Saksa on ilmoittanut syvenevän talousunionin toteutumisen olevan ehto eurobondien lanseeramiseksi. Mikäli kesäkuun lopussa pidettävässä EU-huippukokouksessa laaditaan tiekartta Saksan integraatiosuunnitelmille, on mahdollista, että samalla sovitaan myös eurobondien käyttöönoton aikataulusta. On toivottavaa, että hallitus tällöin rehellisesti myöntäisi Suomen kansalle, ettei se voi pitää kiinni ehdottoman kielteisestä kannastaan eurobondeille. Olisi nimittäin erittäin epätodennäköistä, että Katainen ja Urpilainen asettuisivat poikkiteloin muiden EU-maiden edessä näiden mahdollisesti sopiessa yhä kiihtyvämmästä EU-integraatiosta ja eurobondeista. Suomelle aidosti paras vaihtoehto yllämainitusssa skenaariossa olisi jättäytyä tämän liittovaltio-Euroopan ulkopuolelle. Merkel itse myönsi "kahden eri nopeuden" Euroopan syntymisen mahdollisuuden. Toisin sanoen Euroopan, jota hallinnoi Bryssel ja toisen, joka muodostuu itsenäisistä kansallisvaltioissa. Suomen päättäjillä on lähikuukausina korkea aika tehdä ratkaisu kansamme tulevaisuutta vuosikymmenien päähän määrittelevästä talousunionikysymyksestä. Suomi joko taantuu Brysselin protektoraatiksi, joka kustantaa oliivimaiden elintason ja vastaa niiden veloista tai pyrkii kehittämään omaa elinkeinotoimintaansa ja julkista sektoriaan, jotta väestön ikääntymisen kaltaisiin haasteisiin pystyttäisiin vastaamaan asianmukaisella tavalla.
Hollanti, Saksa ja Suomi ovat vetäneet viime kuukausina EU-politiikassa yhtä köyttä viimeisinä AAA-luottoluokituksen euromaina. Lähiaikoina on kuitenkin ollut havaittavissa, että Saksa poiketen kolmikon muista jäsenistä on halukas voimakkaasti edistämään EU:n integraatiota. Syynä saksalaiseen federalismi-intoon voi olla Saksan menneisyyden synnit, jotka pakottavat maan lähes pakonomaisesti kannattamaan korruptoitunutta ranskalais-belgialaista byrokratiahirviötä, jona EU suomalaisten silmissä näyttäytyy. Nurinkurisinta nykyisessä eurokriisidebatissa on perinteisesti EU:hun skeptisesti suhtautuvan Britannian tuki liittovaltioimiskehitykselle, jotta Britannian vienti EU-maihin elpyisi. Briteillä ei kuitenkaan itsellään ole pienintäkään halua liittyä tähän megalomaaniseen liittovaltio-Eurooppaan.
Eurobondit voivat nousta siksi kysymykseksi, joka horjuttaa Kataisen hallituksen toimintakykyä peruuttamattomasti. Saksa on ilmoittanut syvenevän talousunionin toteutumisen olevan ehto eurobondien lanseeramiseksi. Mikäli kesäkuun lopussa pidettävässä EU-huippukokouksessa laaditaan tiekartta Saksan integraatiosuunnitelmille, on mahdollista, että samalla sovitaan myös eurobondien käyttöönoton aikataulusta. On toivottavaa, että hallitus tällöin rehellisesti myöntäisi Suomen kansalle, ettei se voi pitää kiinni ehdottoman kielteisestä kannastaan eurobondeille. Olisi nimittäin erittäin epätodennäköistä, että Katainen ja Urpilainen asettuisivat poikkiteloin muiden EU-maiden edessä näiden mahdollisesti sopiessa yhä kiihtyvämmästä EU-integraatiosta ja eurobondeista. Suomelle aidosti paras vaihtoehto yllämainitusssa skenaariossa olisi jättäytyä tämän liittovaltio-Euroopan ulkopuolelle. Merkel itse myönsi "kahden eri nopeuden" Euroopan syntymisen mahdollisuuden. Toisin sanoen Euroopan, jota hallinnoi Bryssel ja toisen, joka muodostuu itsenäisistä kansallisvaltioissa. Suomen päättäjillä on lähikuukausina korkea aika tehdä ratkaisu kansamme tulevaisuutta vuosikymmenien päähän määrittelevästä talousunionikysymyksestä. Suomi joko taantuu Brysselin protektoraatiksi, joka kustantaa oliivimaiden elintason ja vastaa niiden veloista tai pyrkii kehittämään omaa elinkeinotoimintaansa ja julkista sektoriaan, jotta väestön ikääntymisen kaltaisiin haasteisiin pystyttäisiin vastaamaan asianmukaisella tavalla.
