Ranskan presidentinvaalien ratkaiseva kierros käydään viikon päästä sunnuntaina. Todennäköisin voittaja ranskalainen sosialisti Hollande on esittänyt kampanjansa aikana mahtipontisia visioita, mihin suuntaan hän haluaa Ranskaa ja samalla Eurooppaa ohjata. Sosialistipuolueen ehdokkaan laajan manifestin osia ovat julkisen velkakulutuksen jatkaminen, maahanmuuton helpottaminen, homoavioliiton laillistaminen ja epämääräiset lupaukset tasavaltalaisen tasa-arvoisuuden edistämisestä. Vaikka varsinkin jälkimmäisin lupaus on sinäänsä arvokas, ei se kuitenkaan tarkoita kansalaisten yhdenvertaisuutta lain edessä sukupuolen, etnisen alkuperän tai muun taustan perusteella. Hollanden visiona on tuoda anglo-saksisista maista, erityisesti Yhdysvalloista, peräisin olevan positiivisen diskrimaation doktriinin myös Ranskaan, joka on viimeiset sata vuotta ulkomaalaisten kotouttamisessa ja muussa yhteiskuntapolitiikassaan vannonut nk. värisokeuden nimiin. Hollanden talousvisio on tunkkainen tuulahdus 1970-luvulta, johon kuuluu verojen korottaminen lähes jokaisessa verokategoriassa sekä julkisten työpaikkojen lisääminen valtion kustannuksella. Myös eläkeiän alentaminen on tuulahdus sosiaalidemokratian hegemoniakaudelta 1970-1980-lukujen Euroopasta. Sosialisti on myös ehdottanut Euroopan talousunionissopimuksen avaamista, sillä hänen tavoitteenaan on julkisten säästöjen sijasta painottaa "kasvun tukemista" eli toisin sanoen vauraampien Euroopan maiden EU-jäsenmaksuilla rahoittaa Ranskan ja muiden latinalaisten maiden taantunutta julkista- ja maataloussektoria.
Marine Le Penin saama 18 % ääniosuus koettiin monien Länsi-Euroopan maiden lehdissä suvaitsemattomuuden nousun osoituksena. Le Penin saama kannatus kuitenkin osoittanee, että vasemmiston ja oikeiston ylivalta äänestäjien ensisijaisina preferensseinä on lopullisesti mennyttä. Arvokonservatismin yhdistäminen globalisaatio- ja maahanmuuttokritiikkiin, protektionismiin ja hyvinvointipalveluiden turvaamiseen on yhdistelmänä varsinkin työväestöä ja toimihenkilöstöä miellyttävä ideologia. Nämä ryhmittymät eivät ole uuden vuosituhannen ruskeapaitoja, vaan elintasostaan ja jälkikasvunsa tulevaisuudesta huolissaan olevia kansalaisia, joiden toiveisiin ummehtuneet järjestelmäpoliitikot eivät pysty vastaamaan.
Hollanden kaltainen ankeanoloinen sosialistipresidentti ei tule tuomaan Eurooppaan maanosan kaipaamaa taloudellista ja sosiaalista dynamiikkaa. Sitä vastoin Ranskassa on odotettavissa poliittisen korrektiuden esiinmarssi ja radikaaliutopististen yhteiskuntakokeilujen vauhdittaminen. Todennäköisin skenaario on se, että Hollande kokee Sarkozyn kohtalon ja jää yhden kauden presidentiksi. Harmillisinta ranskalaissosialistin valinnassa on Ranskan valtiojärjestelmän presidenttikeskeisyys, jolloin Hollanden eriskummalliset käsitykset saavat hyvin suuren painoarvon mm. Eurooppa-neuvostossa. Suomelle on siis edessä lisälaskuja Hollanden visioiman "kasvusopimuksen" muodossa. Espanjalaisten pankkien pääomittaminen Pohjois-Euroopan rahoilla on myös Ranskan sosialistipresidentin valinnan jälkeen enemmän kuin todennäköistä. Tämä ei tiedä Suomelle hyvää, eikä kansallisia voimavarojamme vieläkään saada täysipainoisesti keskitettyä kotimaisen teollisuuden ja muun elinkeinoelämän kasvun tukemiseen, vaan kaikki energiamme menee Etelä-Euroopan letkuissa pitämiseen.
Marine Le Penin saama 18 % ääniosuus koettiin monien Länsi-Euroopan maiden lehdissä suvaitsemattomuuden nousun osoituksena. Le Penin saama kannatus kuitenkin osoittanee, että vasemmiston ja oikeiston ylivalta äänestäjien ensisijaisina preferensseinä on lopullisesti mennyttä. Arvokonservatismin yhdistäminen globalisaatio- ja maahanmuuttokritiikkiin, protektionismiin ja hyvinvointipalveluiden turvaamiseen on yhdistelmänä varsinkin työväestöä ja toimihenkilöstöä miellyttävä ideologia. Nämä ryhmittymät eivät ole uuden vuosituhannen ruskeapaitoja, vaan elintasostaan ja jälkikasvunsa tulevaisuudesta huolissaan olevia kansalaisia, joiden toiveisiin ummehtuneet järjestelmäpoliitikot eivät pysty vastaamaan.
Hollanden kaltainen ankeanoloinen sosialistipresidentti ei tule tuomaan Eurooppaan maanosan kaipaamaa taloudellista ja sosiaalista dynamiikkaa. Sitä vastoin Ranskassa on odotettavissa poliittisen korrektiuden esiinmarssi ja radikaaliutopististen yhteiskuntakokeilujen vauhdittaminen. Todennäköisin skenaario on se, että Hollande kokee Sarkozyn kohtalon ja jää yhden kauden presidentiksi. Harmillisinta ranskalaissosialistin valinnassa on Ranskan valtiojärjestelmän presidenttikeskeisyys, jolloin Hollanden eriskummalliset käsitykset saavat hyvin suuren painoarvon mm. Eurooppa-neuvostossa. Suomelle on siis edessä lisälaskuja Hollanden visioiman "kasvusopimuksen" muodossa. Espanjalaisten pankkien pääomittaminen Pohjois-Euroopan rahoilla on myös Ranskan sosialistipresidentin valinnan jälkeen enemmän kuin todennäköistä. Tämä ei tiedä Suomelle hyvää, eikä kansallisia voimavarojamme vieläkään saada täysipainoisesti keskitettyä kotimaisen teollisuuden ja muun elinkeinoelämän kasvun tukemiseen, vaan kaikki energiamme menee Etelä-Euroopan letkuissa pitämiseen.
