Tuore päätös lisätä Euroopan velkakriisin patoamiseksi tarkoitetun palomuurin kokoa 800 miljardiin yhdistämällä EVM:n 500 miljardin kokonaispotti ja ERVV:n jäljellä oleva kapasiteetti, on Pohjois-Euroopalle kuin kylmä suihku niskaan. Monien asiantuntijoiden taholta on jo tehty selväksi, ettei Latinalaisen Euroopan maita saada vuosikausiin kasvu-uralle.
Kreikan toisen tukipaketin ehdoista sovittaessa määriteltiin samalla ennusteet maan talouskasvusta, jotka perustuivat täysin fantasioihin. Todellisuudessa Kreikalla ei ole ainakaan 10 vuoteen mitään asiaa kansainvälisille velkakirjamarkkinoille. Maalla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä tuottaa vientiin kelpaavia korkean jalostusasteen tuotteita tai palveluita. Äärimmäinen korruptio, nepotismi ja veronkierto estävät Kreikan kehittymisen, luultavasti pysyvästi, Pohjois-Euroopan kaltaiseksi dynaamiseksi kansantaloudeksi.
Kreikan toisen tukipaketin ehdoista sovittaessa määriteltiin samalla ennusteet maan talouskasvusta, jotka perustuivat täysin fantasioihin. Todellisuudessa Kreikalla ei ole ainakaan 10 vuoteen mitään asiaa kansainvälisille velkakirjamarkkinoille. Maalla ei ole minkäänlaisia edellytyksiä tuottaa vientiin kelpaavia korkean jalostusasteen tuotteita tai palveluita. Äärimmäinen korruptio, nepotismi ja veronkierto estävät Kreikan kehittymisen, luultavasti pysyvästi, Pohjois-Euroopan kaltaiseksi dynaamiseksi kansantaloudeksi.
Portugali on pystynyt pienentämään budjettialijäämäänsä huomattavasti Kreikka paremmin ja työmarkkinoita koskevat rakenteelliset muutokset on aloitettu huolimatta ay-liikkeen ja portugalilaisten enemmistön suuresta vastustuksesta. Silti todennäköisyys, että Portugalikin joutuu hakemaan EU:lta jälleen uutta hätärahoituspakettia on kasvanut, koska maalla ei yksinkertaisesti ole Kreikan tapaan keinoja päästä takaisin talouden kasvu-uralle. Suurin uhka koko euroalueen kestävyydelle on Espanja, jonka giganttinen valtiontalouden velka on melkein samaa kokoa, kuin juuri kasvatettu euroalueen palomuurirahasto. Espanjan kaatuminen tietäisi koko eurojärjestelmän murentumista, mitä vastaan Euroopan koko taloudellinen-, media ja poliittinen eliitti taistelee kynsin ja hampain.
Euromaista suurimmasta, Saksasta, puuttuu täysin eurospektinen puolue. Tämän vuoksi maan poliittiselle establishmentille ei koidu vaaraksi kymmenien miljardien eurojen syytäminen kankkulan kaivoon latinalaisille maille. Silti Saksan sisäministeri Hans-Peter Friedrich kristillissosiaalisesta unionista, joka on konservatiivisempi unionipuolueista, vaati taannoin Kreikan tukirahoituksen lopettamista, mikä osoittaa, ettei Saksan hallitus ole täysin yksimielinen tukipaketeista oliviimaille.
Euroopan Unioni on tukipakettifarssin ohella muiltakin osin kehittymässä huolestuttavaan suuntaan. Monilta piirteiltään EU on alkanut muistuttaa eräänlaista Länsi-Neuvostoliittoa. EU ei pyri maailmanvalloitukseen Moskovan kommunistien tavoin, mutta yhteisön tavoitteena on ylisäätelemällä ja kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeutta pala palalta perussopimusten kautta syömällä luoda eräänlainen utopia, johon vain eliitit uskovat. EU:n julkilausumissa vilisevät sananparret rauha, onni ja vauraus, aivan kuin taannoin itänaapurimme hurmahenkisten politbyroon jäsenten julistuksissa, joissa kerrottiin kommunismin ilosanomaa. EU-maiden tiivistyvästä finanssipolitiittisesta koordinaatiosta olemme saaneet jo ensimakua 21-vuosisadan kymmenvuotissuunnitelman muodossa, jota EU-komission valmistelema ja yhteisön jäsenvaltioita velvoittava Eurooppa 2020-agenda muistuttaa. Eurooppa 2020-strategialuonnos on epärealistisuudessaan sitä tasoa, etteivät maamme EU-uskovaiset eliitit halua siitä avoimesti kansalaisille tiedottaa.
EU:sta on tulossa Suomen kansantalouden kilpailukyvylle ja maamme kansalliselle identiteetille kestämätön taakka. Huolimatta eliittien kyräilemien kyselytutkimusten osoittamasta EU:n kannatuksen noususta, suomalaiset ovat silti perusluonteeltaan varovaisen skeptisiä tätä kolossaalista byrokratiarakennelmaa kohtaan. Tukipaketeilla emme voi enää Latinalaista Eurooppaa pelastaa ja tien päässä tulee olemaan lopullinen rysähdys koko eurohankkeelle ja unionirakennelmalle. Vasta tämän romahduksen ja eurooppalaisen yhteisön uudelleenjärjestäytymisen jälkeen suomalaisilla on mahdollisuus ottaa takaisin Brysselille menettämämme itsenäisyys ja luoda haluamansa tulevaisuus.
Euromaista suurimmasta, Saksasta, puuttuu täysin eurospektinen puolue. Tämän vuoksi maan poliittiselle establishmentille ei koidu vaaraksi kymmenien miljardien eurojen syytäminen kankkulan kaivoon latinalaisille maille. Silti Saksan sisäministeri Hans-Peter Friedrich kristillissosiaalisesta unionista, joka on konservatiivisempi unionipuolueista, vaati taannoin Kreikan tukirahoituksen lopettamista, mikä osoittaa, ettei Saksan hallitus ole täysin yksimielinen tukipaketeista oliviimaille.
Euroopan Unioni on tukipakettifarssin ohella muiltakin osin kehittymässä huolestuttavaan suuntaan. Monilta piirteiltään EU on alkanut muistuttaa eräänlaista Länsi-Neuvostoliittoa. EU ei pyri maailmanvalloitukseen Moskovan kommunistien tavoin, mutta yhteisön tavoitteena on ylisäätelemällä ja kansallisvaltioiden itsemääräämisoikeutta pala palalta perussopimusten kautta syömällä luoda eräänlainen utopia, johon vain eliitit uskovat. EU:n julkilausumissa vilisevät sananparret rauha, onni ja vauraus, aivan kuin taannoin itänaapurimme hurmahenkisten politbyroon jäsenten julistuksissa, joissa kerrottiin kommunismin ilosanomaa. EU-maiden tiivistyvästä finanssipolitiittisesta koordinaatiosta olemme saaneet jo ensimakua 21-vuosisadan kymmenvuotissuunnitelman muodossa, jota EU-komission valmistelema ja yhteisön jäsenvaltioita velvoittava Eurooppa 2020-agenda muistuttaa. Eurooppa 2020-strategialuonnos on epärealistisuudessaan sitä tasoa, etteivät maamme EU-uskovaiset eliitit halua siitä avoimesti kansalaisille tiedottaa.
EU:sta on tulossa Suomen kansantalouden kilpailukyvylle ja maamme kansalliselle identiteetille kestämätön taakka. Huolimatta eliittien kyräilemien kyselytutkimusten osoittamasta EU:n kannatuksen noususta, suomalaiset ovat silti perusluonteeltaan varovaisen skeptisiä tätä kolossaalista byrokratiarakennelmaa kohtaan. Tukipaketeilla emme voi enää Latinalaista Eurooppaa pelastaa ja tien päässä tulee olemaan lopullinen rysähdys koko eurohankkeelle ja unionirakennelmalle. Vasta tämän romahduksen ja eurooppalaisen yhteisön uudelleenjärjestäytymisen jälkeen suomalaisilla on mahdollisuus ottaa takaisin Brysselille menettämämme itsenäisyys ja luoda haluamansa tulevaisuus.
