Monikulttuurisuuden kritiikillä ei tarkoiteta sitä, että kiellettäisiin se fakta, että Suomessa ja muissa Länsi-Euroopan maissa on satoja vuosia asunut kantaväestöjen rinnalla rauhanomaisesti lukuisia etnisiä vähemmistöryhmiä, joilla on omat kulttuuritraditionsa. Monikulttuurisuuskritiikki ei myöskään pidä sisällään sitä, että yksilöitä kiellettäisiin muodostamasta täysin itsenäisesti oman maailmankuvansa ja maailmankatsomuksensa. Monikulttuurisen yhteiskunnan arvostelulla tarkoitetaan pikemminkin kritiikkiä siitä, että nykyisten kansainvaellusten aikana, jolloin länsimaiseurooppalaisen kulttuurialueen sisälle tulee valtava määrä ihmisiä Afrikasta ja Aasiasta, valtio alkaa aktiivisen julkisen politiikan keinoin tukea toisiaan vastaan kilpailevien arvo- ja normijärjestelmien rakentumista yhden valtion alueelle. Tällöin esimerkiksi arabi- tai afrikkalaistaustaisia henkilöitä kehotetaan Suomessa ja muissa Euroopan maissa monikulttuurisuuden nimissä elämään niiden arvojen ja normien mukaan, mitkä vallitsevat tämän yksilön alkuperämaassa, vaikka tämä olisi täysin ristiriidassa eurooppalaisen yhteiskuntajärjestyksen kanssa. Monikulttuurinen yhteiskuntapolitiikka pitää sisällään eurooppalaisen kansallisvaltion hajaannuksen siemenen ja se on myös torjuttu epäonnistuneena esimerkiksi Saksan liittokanslerin, Britannian pääministerin ja Ranskan entisen presidentin taholta.
