EU:n suurimmassa jäsenmaassa Saksassa on keskusteltu kuluneen syksyn aikana värikkäästi maahanmuutosta sekä maan ulkomaalaistaustaisen väestön kotoutumisesta. Keskustelun sytyttäjänä toimi sosiaalidemokraattinen Saksan keskuspankin ex-jäsen Thilo Sarrazin, joka syyskuussa julkaistussa kirjassaan "Saksa tuhoaa itsensä", esittää tilastollisin ja sosiologisin perusteluin maahanmuuton olevan Saksan perikato.
Erityisesti Sarrazin soimii maan neljämiljoonaista muslimivähemmistöä, joka hänen mukaansa vie Saksan asukkaiden keskimääräistä koulutustasoa alaspäin sekä on hyvinvointivaltiolle kestämätön rasite. Kirjan julkaisu aiheutti poliittisessa luokassa ja mediassa vastalauseiden ryöpyn, mikä aiheutti lopulta Sarrazinin erottamisen työtehtävistään Saksan keskuspankissa.
Saksan liittotasavalta alkoi rekrytoida siirtotyöläisiä maan talousihmeen aikana toisen maailmansodan jälkeen. Värväyksen taustalla oli idea, että nämä vierastyöläiset palaisivat omiin kotimaihinsa työkomennustensa jälkeen. Maailman öljykriisin myötä 1973 julistetun maahanmuuttostopin myötä, vierasmaalaisten rekrytointi Saksaan lopetettiin. Maahanmuutto ei kuitenkaan loppunut, sillä se vain muutti muotoon perheenyhdistämiseksi tai pakolaisuudeksi.
Saksan poliittinen luokka kielsi ulkomaalaisongelman olemassaolon ja yritti saada erityisesti turkkilaisia palaamaan takaisin kotimaahansa tarjoamalla siihen taloudellisesta tukea. Monet muualta Euroopasta Saksaan rekrytoidut työntekijät palasivatkin, mutta turkkilaiset eivät halunneetkaan jättää Saksaa palatakseen epävakaiseen ja köyhään Turkkiin.
"Saksa ei ole maahanmuuttomaa" oli erityisesti Helmut Kohlin valtakaudella virallinen hallituksen iskulause, jolla tyynnyteltiin ulkomaalaistaustaisen väestön kasvusta huolestuneita kansalaisia. Samalla kuitenkin ulkomaalaisten virta Saksaan jatkoi kasvamistaan ja 1990-luvun huippuvuosina Saksaan tuli vuodessa jopa miljoona ulkomaalaista. Tämä johti 2000-luvun alussa Saksassa ensimmäisen varsinaisen ulkomaalaislain säätämiseen sekä kansalaisuuslain reformaatioon. 2007 Merkelin johtama koalitiohallitus kiristi ulkomaalaissäädöksiä vielä lisää, mikä on johtanut siihen, että parina viime vuotena Saksassa maastamuuttaneiden osuus on ylittänyt maahanmuuttojen määrän.
Saksan kovaksi kiihtyneen maahanmuuttokeskustelun aikana maan liittokansleri Merkel on todennut, ettei monikulttuurinen yhteiskunta toimi. Merkel linjasi myös ulkomaalaisten työntekijöiden rekrytoinnin olevan toissijaista maassa jo olevien saksalaisten ja maahanmuuttajien työllistämiselle. Suomen työvoiman kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaan ovat monet tahot esittäneet ratkaisuksi aktiivista ulkomaalaisten houkuttelua maahan. Jos Euroopan suurin talous ei ole pystynyt edes EU-jäsenyyttä hakevasta Turkista tulevia ihmisiä kotouttamaan, miten Suomi pystyisi integroimaan vielä kauempaa maahan haettuja vierastyöläisiä? Suomen kotouttamiskeskustelukin tuntuu olevan vuosikymmenen jäljessä Saksasta. Suomen olisikin nyt syytä seurata muun Euroopan tilannetta ja tehdä ulkomaalaispolitiikassaan tarvittavat korjausliikkeet sekä luovuttava monikulttuurisuudesta kotouttamisen lähtökohtana.
Julkaistu Pohjalaisessa 19.10 2010
