Yhdysvaltain tuoreet kongressivaalit olivat kaksi vuotta sitten suuren euforian myötä valtaan nousseelle Barack Obamalle hänen presidenttikautensa tähän asti pahin poliittinen takaisku. Obaman demokraattinen puolue menetti enemmistönsä kongressin edustajainhuoneessa, säilyen samalla suurimpana puolueena senaatissa vain pienen marginaalin turvin. Tätä raskasta demokraattien vaalitappiota on selitetty Obaman massiivisilla talouden elvytyspaketeilla, terveydenhuoltouudistuksella sekä ponnettomalla ulkopolitiikalla. Nämä toimet ovat aiheuttaneet ymmärrettävästi paljon närää tavallisten amerikkalaisten keskuudessa.
Konservatiiviset amerikkalaistahot julistivatkin heti vaalitulosten selvittyä Amerikan tulleen palautetuksi takaisin kansalle Obaman keskusvaltiojohtoiselta politiikalta. Amerikan oikeisto ei kuitenkaan ole ymmärtänyt, etteivät nämä kongressivaalit pysty pysäyttämään Amerikan fundamentaalista muutosta eurooppalaisperäisen väestön dominoivasta supervallasta suhteellista vaikutusvaltaansa menettäväksi valtioksi.
Yhdysvaltain historia on ollut pitkälti yhtä suurta prosessia kohti täydellistä yksilöiden tasa-arvoa rotusorron ja valtiorasismin sävyttämästä menneisyydestä. Tämän tosiasian usein huomiotta jättävät eurooppalaiset konservatiivit, eivät ymmärrä, miksi sekakulttuurien muodostuminen ja laajamittainen maahanmuutto on Amerikan oikeistolle niin helppoa hyväksyä. Euroopasta poiketen pienikin kritiikkiä kolmannesta maailmasta suuntautuvaa siirtolaisuutta, vähemmistöryhmien sosioekonomia vaikeuksia tai kulttuurisia ongelmakohtia kohtaan koetaan Yhdysvalloissa rotuerotteluajan henkiseksi. Amerikassa ei voisi tulla kysymykseenkään käydä Euroopan tyylisesti hyvin kriittisiä keskusteluja koko maahanmuuton tarpeesta tai muslimitaustaisen väestön kotoutumisen täydellisestä epäonnistumisesta.
Konservatiivinen teekutsuliike on republikaanisen puolueen vanavedessä tuonut esille lukuisia Obaman hallinnon epäkohtia, joskin se on sortunut vähättelemään tavallisten kansalaisten oikeutta perusterveydenhuoltoon sekä kritisoinut finanssimarkkinoiden valvonnan tarpeellista kiristämistä. Teekutsuliike ei kuitenkaan ole ymmärtänyt, että yhtenäinen kansallinen kulttuuri on edellytys heidän ihailemansa markkinatalouden toiminnalle.
Yhdysvallat on menossa kohti muutossa, jota ei ole länsimaiden historiassa nähty. Nykyinen enemmistöväestö on maassa muutaman vuosikymmenen päästä vain yksi vähemmistö muiden joukossa. Suomessa ja Euroopassa onkin syytä tarkastella Amerikan kehityksen valossa, onko maa sittenkään niin esimerkillisesti pystynyt sulauttamaan eri kulttuuriset ja etniset vähemmistönsä varjelemalla samalla kansallista kulttuuriaan.
Yhdysvallat pyrkinee seuraavina vuosikymmeninä suuntaamaan ulkopolitiikkaansa yhä enemmän Aasian ja muun kolmannen maailman suuntaan pelkästään väestörakenteensa vuoksi. Euroopan on syytä henkisesti valmistautua jälki-amerikkalaiseen aikaan, jolloin ensimmäisen kerran satoihin vuosiin eurooppalaisperäiset ihmiset eivät yksin määritä maailman kohtaloa.
Konservatiiviset amerikkalaistahot julistivatkin heti vaalitulosten selvittyä Amerikan tulleen palautetuksi takaisin kansalle Obaman keskusvaltiojohtoiselta politiikalta. Amerikan oikeisto ei kuitenkaan ole ymmärtänyt, etteivät nämä kongressivaalit pysty pysäyttämään Amerikan fundamentaalista muutosta eurooppalaisperäisen väestön dominoivasta supervallasta suhteellista vaikutusvaltaansa menettäväksi valtioksi.
Yhdysvaltain historia on ollut pitkälti yhtä suurta prosessia kohti täydellistä yksilöiden tasa-arvoa rotusorron ja valtiorasismin sävyttämästä menneisyydestä. Tämän tosiasian usein huomiotta jättävät eurooppalaiset konservatiivit, eivät ymmärrä, miksi sekakulttuurien muodostuminen ja laajamittainen maahanmuutto on Amerikan oikeistolle niin helppoa hyväksyä. Euroopasta poiketen pienikin kritiikkiä kolmannesta maailmasta suuntautuvaa siirtolaisuutta, vähemmistöryhmien sosioekonomia vaikeuksia tai kulttuurisia ongelmakohtia kohtaan koetaan Yhdysvalloissa rotuerotteluajan henkiseksi. Amerikassa ei voisi tulla kysymykseenkään käydä Euroopan tyylisesti hyvin kriittisiä keskusteluja koko maahanmuuton tarpeesta tai muslimitaustaisen väestön kotoutumisen täydellisestä epäonnistumisesta.
Konservatiivinen teekutsuliike on republikaanisen puolueen vanavedessä tuonut esille lukuisia Obaman hallinnon epäkohtia, joskin se on sortunut vähättelemään tavallisten kansalaisten oikeutta perusterveydenhuoltoon sekä kritisoinut finanssimarkkinoiden valvonnan tarpeellista kiristämistä. Teekutsuliike ei kuitenkaan ole ymmärtänyt, että yhtenäinen kansallinen kulttuuri on edellytys heidän ihailemansa markkinatalouden toiminnalle.
Yhdysvallat on menossa kohti muutossa, jota ei ole länsimaiden historiassa nähty. Nykyinen enemmistöväestö on maassa muutaman vuosikymmenen päästä vain yksi vähemmistö muiden joukossa. Suomessa ja Euroopassa onkin syytä tarkastella Amerikan kehityksen valossa, onko maa sittenkään niin esimerkillisesti pystynyt sulauttamaan eri kulttuuriset ja etniset vähemmistönsä varjelemalla samalla kansallista kulttuuriaan.
Yhdysvallat pyrkinee seuraavina vuosikymmeninä suuntaamaan ulkopolitiikkaansa yhä enemmän Aasian ja muun kolmannen maailman suuntaan pelkästään väestörakenteensa vuoksi. Euroopan on syytä henkisesti valmistautua jälki-amerikkalaiseen aikaan, jolloin ensimmäisen kerran satoihin vuosiin eurooppalaisperäiset ihmiset eivät yksin määritä maailman kohtaloa.
Julkaistu Pohjalaisessa 16.11 2010
