Perussuomalaisten osalta hallitusneuvottelut loppuivat tunnusteluvaiheeseen EU:n Portugalipakettiin liittyvien erimielisyyksien vuoksi. Perussuomalaisten Portugalin rahalliselle tukemiselle kriittinen linja ankkuroitiin hyvissä ajoin ennen vaalipäivää, eikä monimuotoisista yrityksistä huolimatta sopivaa kompromissia ollut löydettävissä hallitustunnustelija Jyrki Kataisen kanssa. Katainen linjasikin uuden toiveensa hallituspohjaksi viime viikolla, jossa hän esitti hallituksen kokoonpanoksi viittä puoluetta. Kokoomuksen, sdp:n, rkp:n, kd:n ja vihreiden muodostaman koalition olisi tarkoitus hallita maatamme seuraavan vaalikauden ajan. Sdp kuitenkin sai neuvotteluihin ujutettua mukaan vielä vasemmistoliiton, jonka hallituskelpoisuuden Katainen arvioi tänään.
Ideologisesti Kataisen hallitus muistuttaa hyvin paljon Paavo Lipposen sateenkaarihallituksia, joita leimasi ideologisten vastinkappaleiden istuminen samassa hallituksessa. Nyt toistensa vastapooleina toimisivat lähinnä vihreät kd:lle. Vasemmistoliiton mahdollisen hallitusvastuun myötä, kokoomus saisi vasemmistoliitosta ideologisen vastinparinsa valtioneuvostoon. Poliittisen yhteistyökulttuurin näkökulmasta monenkirjavat koalitiot voivat olla hyväksi. Äänestäjien kuluttajansuojan kannalta asia ei kuitenkaan ole yhtä ruusuisa. Jo lähtöasemiltaan Kataisen sateenkaarihallitukselta tulee puuttumaan yhteinen ideologinen linja ja päätöksistä suurin osa tullee olemaan vesitettyjä kompromisseja, jossa tiukasti konservatiivinen kd, vasemmisto, kokoomus ja vihreät koittavat saada oman äänensä samaan aikaan kuuluviin. Maan poliittisen kulttuurin tervehdyttämisen ja suunnanmuutoksen kaipuun kannalta tuleva sateenkaarihallitus ei tule vastaamaan kansan tahtoa, mikä tulee vaikuttamaan ensi vuoden presidentinvaalien ja vuoden 2012 kunnallisvaalien tuloksiin.
Yksittäisillä politiikan sektoreilla Kataisen hallitus törmännee kiviseinään erityisesti ulkomaalaispolitiikassa, jossa vihreät ja rkp voivat harrastaa vielä suuremmalla painoarvolla ulkomaalaislain löysentämiseen tähtäävää politiikkaa, kuin edellisessä porvarihallituksessa, jossa suurilla hallituspuolueilla oli kahdestaan enemmistö eduskunnassa. Veropolitiikassakaan tuskin on löydettävissä johdonmukaista linjaa tämän eriskummallisen hallituskoalition toimesta. Todennäköisintä on, että veropolitiikkaa koskevissa neuvotteluissa jaetaan kaikille kaikkea mm. siten, että alvia nostetaan vain vähän demareiden toiveesta, viherverojen kerääminen jatkuu ja yhteisöverokanta laskee, muttei aivan kokoomuksen tahtomalle tasolle. Muhkeiden verovapaiden osinkojen verotukseen listaamattomista yhtiöistä tuskin tullaan puuttumaan kokoomuksen tahdosta. Tämänkaltainen kompromissi veropolitiikaksi ei vastaa maksukyvyn ja kansalaisten välisen solidaarisuuden periaatteiden täyttymistä, eikä sillä tule myös olemaan minkäänlaista dynaamista vaikutusta Suomen talouden kehitykseen lähivuosina.
Ideologisesti Kataisen hallitus muistuttaa hyvin paljon Paavo Lipposen sateenkaarihallituksia, joita leimasi ideologisten vastinkappaleiden istuminen samassa hallituksessa. Nyt toistensa vastapooleina toimisivat lähinnä vihreät kd:lle. Vasemmistoliiton mahdollisen hallitusvastuun myötä, kokoomus saisi vasemmistoliitosta ideologisen vastinparinsa valtioneuvostoon. Poliittisen yhteistyökulttuurin näkökulmasta monenkirjavat koalitiot voivat olla hyväksi. Äänestäjien kuluttajansuojan kannalta asia ei kuitenkaan ole yhtä ruusuisa. Jo lähtöasemiltaan Kataisen sateenkaarihallitukselta tulee puuttumaan yhteinen ideologinen linja ja päätöksistä suurin osa tullee olemaan vesitettyjä kompromisseja, jossa tiukasti konservatiivinen kd, vasemmisto, kokoomus ja vihreät koittavat saada oman äänensä samaan aikaan kuuluviin. Maan poliittisen kulttuurin tervehdyttämisen ja suunnanmuutoksen kaipuun kannalta tuleva sateenkaarihallitus ei tule vastaamaan kansan tahtoa, mikä tulee vaikuttamaan ensi vuoden presidentinvaalien ja vuoden 2012 kunnallisvaalien tuloksiin.
Yksittäisillä politiikan sektoreilla Kataisen hallitus törmännee kiviseinään erityisesti ulkomaalaispolitiikassa, jossa vihreät ja rkp voivat harrastaa vielä suuremmalla painoarvolla ulkomaalaislain löysentämiseen tähtäävää politiikkaa, kuin edellisessä porvarihallituksessa, jossa suurilla hallituspuolueilla oli kahdestaan enemmistö eduskunnassa. Veropolitiikassakaan tuskin on löydettävissä johdonmukaista linjaa tämän eriskummallisen hallituskoalition toimesta. Todennäköisintä on, että veropolitiikkaa koskevissa neuvotteluissa jaetaan kaikille kaikkea mm. siten, että alvia nostetaan vain vähän demareiden toiveesta, viherverojen kerääminen jatkuu ja yhteisöverokanta laskee, muttei aivan kokoomuksen tahtomalle tasolle. Muhkeiden verovapaiden osinkojen verotukseen listaamattomista yhtiöistä tuskin tullaan puuttumaan kokoomuksen tahdosta. Tämänkaltainen kompromissi veropolitiikaksi ei vastaa maksukyvyn ja kansalaisten välisen solidaarisuuden periaatteiden täyttymistä, eikä sillä tule myös olemaan minkäänlaista dynaamista vaikutusta Suomen talouden kehitykseen lähivuosina.
