Tuoreimpien uutisten
mukaan Kataisen hallitus oli ajautua vakavaan kriisiin päätettäessä Suomen osallistumisesta EU:n rahoitusmarkkinaveron valmisteluun. Tämä osoittaa jälleen kerran sen tosiasian, ettei kuuden puolueen
muodostama sekametelihallitus ole kykenevä tekemään Suomen tulevaisuuden kannalta
tarvittavia poliittisia ratkaisuja ilman vakavia seurauksia sen
toimintakyvylle. Rahoitusmarkkinaveron tehtävänä ei tule olemaan pörssipelureiden saaminen kuriin, vaan erillisen Euroalueen budjetin rahoittaminen. Euromaiden budjetilla on kaavailtu rahoitettavan muun muassa espanjalaisten työttömyysetuisuuksia, joka on skandaalimainen ehdotus ottaen huomioon miljardit, jotka Pohjois-Euroopan takauksin on syydetty Etelään tuhlattavaksi. Rahoitusmarkkinaveropäätös oli positiivinen yllätys
hallituksen ristiriitaisessa talouspolitiikassa, joka toisella kädellä antaa ja
toisella ottaa, minkä tuloksena sen vaikutukset ovat pyöreä nolla Suomen kansantalouden dynamiikalle.
Hallitusohjelmassa sovittujen talouspoliittisten linjausten perustana oleva talouskasvu ei ole toteutunut. Tämän vuoksi Suomi onkin nopeasti menossa kohti Kreikan tietä. Valtionvelka on nousemassa ensi vuonna liki 100 miljardiin euroon. Julkinen velka BKT:sta noussee noin 50 prosenttiin ja budjettialijäämä jämähtää lähes 3 prosenttiin. Nämä eivät ole kolmen A:n luottoluokituksella profiloituneelle Suomelle millään muotoa sopivia talouden tunnuslukuja. Hallituksen olisi nyt vihdoin otettava lusikka kauniiseen käteen ja myönnettävä, ettei kesällä 2011 solmittu neljän vuoden Gosplan-ohjelma ole enää tästä maailmasta. Suomi tarvitsee talouspolitiikassa uusia linjauksia, joista tärkeimpänä voidaan pitää Viron mukaista yhteisöverotusta niiden osakeyhtiöiden osalta, jotka eivät nosta osinkoa ja joiden työllistämisvaikutus on ollut positiivinen edellisten tilikausien aikana. Hallituksen olisi myös syytä olla nostamatta arvonlisäveroa, sillä korotuksen vaikutukset tulevat olemaan katastrofaaliset etenkin pienille palvelualan ammatinharjoittajille. Energia- ja ympäristöverotuksessa olisi syytä palata realismiin. Suomi ei pysty ratkaisemaan globaalia ilmaston lämpenemisongelmaa ja olemme jo nyt Euroopan kärkeä uusiutuvien energianlähteiden käytössä. Viherverojen kaltaiset raipaniskut kotitalouksille ja kuljetusalan yrittäjille eivät johda mihinkään muuhun, kuin autoilijoiden suuttumukseen ja kuljetusalamme joutumiseen venäläisten haltuun. Rikkidirektiivinen kaltaiset hulluudet olisi syytä torjua voimallisesti jatkossa hallituksen toimesta. Kyseinen direktiivi on kokonaisuudessaan niin epäreilu ja Suomen teollisuuden kilpailukykyä vahingoittava, että se pyyhkii kaikki hyödyt pois, mitä jalostussektori on kenties voinut saada vapaasta pääsystä EU:n sisämarkkinoille.
Suomen on syytä irtisanoutua täydellisestä finanssipoliittisesta unionista, jota Euroopan komission presidentti Jose Manuel Barroso taannoin mahtipontisesti esitti. Hänen visionsa on suoraan kuin Kiinan kommunistisen puolueen periaateohjelmasta, jonka innoittamana entinen maolainen Barroso haluaisi Brysselistä käsin määritellä Suomenkin julkisten palveluiden ja verojen tason. Lisäksi Barroson kärkitavoitteita ovat yhteiseurooppalainen pankkien takausrahasto, yhteisvastuulliset eurobondit jne. Tämänkaltainen skenaario olisi tuhoisa Suomen kannalta. Se johtaisi vientivetoisen taloutemme näivettymiseen ja ikuiseen velkojentakaamisvelvollisuuteen Etelä-Euroopalle. Suomessa on käytävä viimein avoin keskustelu siitä, minkälaiseen euroalueeseen haluamme kuulua. Ei voida sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että korkean elintasomme turvaamisen vuoksi Suomi ottaisi jälleen käyttöön kellutetun markkavaluutan.
Hallitusohjelmassa sovittujen talouspoliittisten linjausten perustana oleva talouskasvu ei ole toteutunut. Tämän vuoksi Suomi onkin nopeasti menossa kohti Kreikan tietä. Valtionvelka on nousemassa ensi vuonna liki 100 miljardiin euroon. Julkinen velka BKT:sta noussee noin 50 prosenttiin ja budjettialijäämä jämähtää lähes 3 prosenttiin. Nämä eivät ole kolmen A:n luottoluokituksella profiloituneelle Suomelle millään muotoa sopivia talouden tunnuslukuja. Hallituksen olisi nyt vihdoin otettava lusikka kauniiseen käteen ja myönnettävä, ettei kesällä 2011 solmittu neljän vuoden Gosplan-ohjelma ole enää tästä maailmasta. Suomi tarvitsee talouspolitiikassa uusia linjauksia, joista tärkeimpänä voidaan pitää Viron mukaista yhteisöverotusta niiden osakeyhtiöiden osalta, jotka eivät nosta osinkoa ja joiden työllistämisvaikutus on ollut positiivinen edellisten tilikausien aikana. Hallituksen olisi myös syytä olla nostamatta arvonlisäveroa, sillä korotuksen vaikutukset tulevat olemaan katastrofaaliset etenkin pienille palvelualan ammatinharjoittajille. Energia- ja ympäristöverotuksessa olisi syytä palata realismiin. Suomi ei pysty ratkaisemaan globaalia ilmaston lämpenemisongelmaa ja olemme jo nyt Euroopan kärkeä uusiutuvien energianlähteiden käytössä. Viherverojen kaltaiset raipaniskut kotitalouksille ja kuljetusalan yrittäjille eivät johda mihinkään muuhun, kuin autoilijoiden suuttumukseen ja kuljetusalamme joutumiseen venäläisten haltuun. Rikkidirektiivinen kaltaiset hulluudet olisi syytä torjua voimallisesti jatkossa hallituksen toimesta. Kyseinen direktiivi on kokonaisuudessaan niin epäreilu ja Suomen teollisuuden kilpailukykyä vahingoittava, että se pyyhkii kaikki hyödyt pois, mitä jalostussektori on kenties voinut saada vapaasta pääsystä EU:n sisämarkkinoille.
Suomen on syytä irtisanoutua täydellisestä finanssipoliittisesta unionista, jota Euroopan komission presidentti Jose Manuel Barroso taannoin mahtipontisesti esitti. Hänen visionsa on suoraan kuin Kiinan kommunistisen puolueen periaateohjelmasta, jonka innoittamana entinen maolainen Barroso haluaisi Brysselistä käsin määritellä Suomenkin julkisten palveluiden ja verojen tason. Lisäksi Barroson kärkitavoitteita ovat yhteiseurooppalainen pankkien takausrahasto, yhteisvastuulliset eurobondit jne. Tämänkaltainen skenaario olisi tuhoisa Suomen kannalta. Se johtaisi vientivetoisen taloutemme näivettymiseen ja ikuiseen velkojentakaamisvelvollisuuteen Etelä-Euroopalle. Suomessa on käytävä viimein avoin keskustelu siitä, minkälaiseen euroalueeseen haluamme kuulua. Ei voida sulkea pois sitä vaihtoehtoa, että korkean elintasomme turvaamisen vuoksi Suomi ottaisi jälleen käyttöön kellutetun markkavaluutan.
